Kulttuuri-Aslakan muistoa kunnioittaen

Lokakuun 21 päivänä kuollut saamelainen Aslak Niittyvuopio tunnettiin myös kulttuuri-Aslakkana. Hän jos kuka oli varsinainen saamelaiskulttuurin puolustamiseen paneutunut saamelainen. Aslak oli syntynyt vuonna 1933, jolloin hänen lapsuuden ja nuoruuden maisema Ylä-Tenolla sijaitsi tiettömien taipaleiden takana. Joten hän jos kuka ymmärsi miten maailman muuttuminen saattaa uhata saamelaiskulttuureja, jos ulkoapäin tuleviin muutoksiin ei ajoissa reagoida.

Aslakan toiminta saamelaisasioissa alkoi jo armeija-aikana (1952-1953, jolloin hän luki radiossa saamenkielisiä uutisia. Askakka teki myös pitkän "uran" opettajana, ensin Kankaanpäässä ja sitten 1980-luvun alusta Utsjoella ja myös Outakoskella. Aslakka arvosti kovasti musiikkia ja erityisesti kirkkomusiikin osaa siinä ja opiskeli kanttoriksi ja toimikin siinä virassa eläkeikään asti. Siinä yhteydessä hän käänsi joitakin virsiä saamenkielelle, oli virsikirjan uudistamiskomitean jäsen.

Monissa keskusteluissa hän korosti minulle, että saamelaiselle identiteetille on tärkeää on kulttuurillinen kokonaisuus, jolloin identiteetti pohjautuu saamenkansan historiallisiin juuriin, omaan kieleen ja saamelaisten yhteisesti jakamiin perusarvoihin. Aslakan pyrkimys saamelaisten arvojen kunnioittamiseen ilmeni kaikessa hänen toiminnassaan kuten museotoiminnassa, harrastuksissa, sukuseuratoiminnassa, saamelaispolitiikassa jne. Aslakan mielestä oli väärin ajatella, saamelaisilla ei olisi ollut identiteettiä sekä tietoisuutta omasta itsestään ja yhteisöstään jo paljon ennen nykyisen saamelaisaatteen nousua. Aslak oli tietoinen siitä, että saamelaiseen identiteettiin oleellisesti kuuluvien saamenkielten kielen juuret ulottuvat syvälle esihistorialliseen menneisyyteen. Tästä hän muistutti meitä monesti Sapmelas-lehden toimitusneuvoston kokouksissa.

Oman elämänkokemuksensa perusteella Aslakka ja hänen hengenheimolainen Nilla Outakoski ymmärsivät saamenkansan juurien ja ylisukupolvisen jatkumon merkityksen saamelais- kansalliselle identiteetille. He avasivat identiteetin muodostumiseen vaikuttavat tekijät, tekivät töitä niiden vahvistamiseksi muun muassa perustamalla Deanu Kultur ja Musea searvin, joka kartoitti saamelaisten pyhät paikat Ylä-Tenolla. Näin he nostivat työssään kysymyksen saamelaisten arvoista ja niiden turvaamisesta keskiöön esimerkiksi Sulaojan suojelusta käytävässä keskustelussa. Oleellisena osana tähän kuuluivat pyrkimys Ylä-Tenon alueen historian kokoamisen yhteen, yhteisen kielen ja perinteiden pohjalta ponnistavan kulttuurin elinvoiman lisääminen sekä saamenkansan sivistyksen ja itsetunnon vahvistaminen.

Aslakan työ perustui aina tosiasioihin joka oli linjassa saamelaisten arkielämän kokemusten kanssa ja sen kanssa, miten he hahmottivat ympäristöään. Aslakan työ nojautui tavallisten saamelaisten uskomuksiin, toiveisiin ja tarpeisiin. Aslakan saamelaisuus sai sisältönsä tavallisten saamelaisten välittömästä elämänpiiristä ja elämänkäytännöistä. Aslakalla oli huomionarvoinen kyky ymmärtää menneisyyttä ja löytää sieltä paralleeleja nykypäivään. Sellaisen voi saavuttaa vain hänen kaltainen ihminen, jolla on omakohtaisia kokemuksia toiselta aikakaudelta, mikä erottaa historian ammattilaisen harrastelijasta.

Aslakan käsitys saamelaisten saamelaisen kulttuurin turvaamisen välttämättömyydestä perustui omiin kokemuksiin ja vankkaan reaalihistorialliseen perustaan. Kyseessä oli jatkuva, asteittainen saamelaiskansallisen tietoisuuden laajeneminen, jonka edistämiseen Aslakka osallistui esimerkillisen aktiivisesti. Saamen kansan heräämistä voidaankin siten pitää luonnollisena kasvutapahtumana, jonka aikana saamelaisten itsetietoisuus vahvistui. Aslakan työ jää saamelaisten historiaan majakkana valaisemaan suuntaa meille muille siitä, että jatkaisimme Aslakan käynnistämää projektia saamelaiskulttuurin eri muotojen turvaamiseksi.