Olen tuntenut Karin Kyrö vuodesta 1957 lähtien, jolloin kävin Ivalossa kansalaiskoulua. Muistan noista ajoista sen, että Kyrön ohje minulle oli, että kannattaa olla rehellinen ja puhua totta. Tämä mielikuva Kyröstä on vain vuosien varrella eri yhteyksissä vahvistunut.

Karin johtama Inarin Yritys täytti hiljattain 70 vuotta, joten onnitteluni yhdistykselle ja sen pitkäaikaiselle vetäjälle Kari Kyrölle! Kari tunnetaan esimerkillisenä liikunnan harrastajana ja innostajana, jonka pyyteettömyys, sitoutuneisuus ja innostuneisuus ovat toimineet esimerkkinä koko Ylä-Lapin alueella. Hän on tehnyt vuosikymmenien työn Inarin yrityksen hallinnossa sekä käytännön järjestelyissä. Moni nuori saamelainen on liikuntaneuvos Kari Kyrön määrätietoisen toiminnan ansiosta löytänyt liikunnasta oivallisen selviytymistien elämälleen. Kyrö on ollut vahvasti vaikuttamassa siihen, että liikunnan ja urheilun merkitys Inarissa näkyy ja tuntuu. Menestyksen ja vaikuttavuuden taustalla on Kyrön positiivinen asenne ja sitoutuminen työhön, hänen ammatillinen osaamisensa. Kaiken muun lisäksi hän on osallistunut saamelaiskäräjien toimintaan äänestäjien valitsemana luottamusmiehenä, jossa ominaisuudessa hän osa saamelaiskäräjien ja saamelaisten historiaa.

Kari Kyrö 1970-luvulla.

Ja sitten toiseen asiaan: miksi Kari Kyrön korkean tason asiantuntemus ei kelpaa saamelaispoliitikoille? Tämä kysymys on vaivannut minua siitä lähtien, kun saamelaiskäräjät hylkäsi hänet merkittäväksi käräjien vaaliluetteloon eli saamasta saamelaisstatusta. Ratkaisussa ei painanut mitään se, että silloinen käräjien puheenjohtaja on sukulainen Kyrölle. Onneksi Korkein hallinto-oikeus vuonna 2011 ratkaisussaan vaati Kyrön merkitsemistä käräjien vaaliluetteloon. KHO:n ratkaisusta huolimatta käräjien vaalilautakunta on jatkanut inarinsaamelaisten syrjintää. Sama linja näyttää jatkuvan myös uusittavana olevassa saamelaiskäräjälaissa.

Olen joutunut pohtimaan kysymystä uudestaan sen jälkeen kun saamelaiskäräjien järjestäytymiskokouksessa kaikkien toimielinten valinnoissa saamelaiskäräjien enemmistö hylkäsi Kari Kyrön ja samalla hänen asiantuntemuksen, jolle suuri osa saamelaisista äänestäjistä viime vaaleissa oli antanut tukensa. Mistä tällainen syrjintä kertoo, kannattaa kysyä? Näyttää siltä että monet vaaleissa valituista ovat rakentaneet oman menestyksensä inarinsaamelaisten epäonnistumisen varaan. Jos inarinsaamelaiset menestyvät, heidän tukipilarinsa romahtaa.

Jotkut saamelaispoliitikot varmasti pelaavat tai yrittävät pelata "inarinsaamelaiskortilla" saadakseen myönteistä julkisuutta. Toisaalta tätä voidaan pitää likaisena pelinä, mutta en voi olla miettimättä, onko heillä ollut muuta vaihtoehtoa. Media tuntuu kaipaavan surullisia kertomuksia epäreilusta kohtelusta. Tämä rooli sysätään helposti inarinsaamelaisille. Voidaanko tällaista syrjintää pitää saamelaispolitiikan menestystarina?

Kari Kyröä koskeva tapaus on jäävuoren huippu suuremmasta ongelmasta, joka koskee koko saamelaisyhteisöä; se on empatian puute. Sitä kannattaisi niiden saamelaisten keskuudessaan miettiä, jotka ovat inarinsaamelaisilta lupaa kysymättä muuttaneet heidän ikivanhoille laidunmailleen; metsästys- ja kalastusalueilleen.

Saamelaiskäräjissä vallitseva poliittinen yksisilmäisyys näkyy suhtautumisessa suomenkielisiin saamelaisiin, mikä tuli esiin myös käräjien toimielinten valinnoissa. Kari Kyrön kaltainen korkean tason asiantuntija työnnettiin väkisin oppositioon, vaikka hänen asiantuntemuksestaan voisi olla korvaamatonta hyötyä käynnistyvien isojen lakiesitysten valmistelussa. Kysymys on tietoisesta syrjinnästä, johon ei ole perusteita. Käräjien järjestäytymiskokous valintoineen osoitti kaikille sen, että pohjoissaamelaisten ja kolttien muodostaman koalition rasismi ja näköalattomuus on todellista. Missä on paljon mainostettu eri saamelaisryhmien välinen solidaarisuus? Missä on saamelaispoliitikkojen oma asiantuntemus?

Saamelaiskäräjien poliittinen johto julistaa totuutena, että kaikki esitykset muuttaa saamelaisten maaoikeuslainsäädäntöä kaatui opposition jarrutukseen. Moni uskoo tämän, koska ei ole jaksanut seurata lainsäädännön valmistelun yksityiskohtia. Tosiasiassa esitykset kaatuivat sekä Suomen perustuslakiin että EU-lainsäädäntöön. Sen perusta oli jo alkujaan kestämätön, kun päätettiin yhdistää saamelaiskäräjälaki ja ILOn sopimuksen ratifiointi. Kun tällä tiellä ei ole päästy tavoitteeseen niin nyt sitten yritetään koukata toista tietä lainsäädännön muuttamiseksi, mikä tarkoittaa pohjoismaisen saamelaissopimuksen ratifiointiesityksen valmistelua.

Lopuksi

Mielestäni nykyisessä vaikeassa tilanteessa Kari Kyrö on osoittanut poliittista kaukonäköisyyttä ja valtiomiestaitoa osoittamalla ettei lakeja ei tule muuttaa sen mukaan, jos asiat eivät menekään jonkin johtavan saamelaispoliitikon toivomusten mukaan, vaan valmistelussa pitää olla mukana myös ne inarisaamelaiset joihin esitysten vaikutukset eniten kohdistuvat.

Jos Suomesta pitäisi valita yksi ihminen kommentoimaan mitä tahansa saamelaisiin ja suomalaisiin liittyvää ongelmaa se olisi ilman muuta Kari Kyrö. Se olisi saamelaisten etu koska Kyröllä on kokemusta rauhan rakentajana. Kari on rauhaa etsivällä toiminnallaan osoittanut mikä on saamelaisten etu. Nykyinen vastakkainasettelu heikentää suuren yleisön luottamusta saamelaiskäräjiin. Tästä noidan kehästä on päästävä pois.

Mihin mahtaa olla kadonnut viime vuosina paljon korostettu tilanne ja olosuhteiden selvityksen tarvetta korostanut periaate? Sellaista ei nimittäin ole tehty, tai ainakaan sitä ei ole tehty julkiseksi. Käräjien johto on toiminnallaan kävelemässä yli asiantuntijuuden. Käräjät Kyrön asiantuntemusta vierastamalla on osoittanut, että asiantuntijaksi kelpaa kuka tahansa muu kuin todellinen asiantuntija. Asiantuntijaksi kelpaa kuka tahansa joka on samaa mieltä enemmistön kanssa vaativistakin asioista. Asiantijoina voi tilanteen kuin tilanteen mukaan olla poromies, kalastaja, työmies tai kuka tahansa muu.

Mutta eipä asiantuntija sanana oikeastaan edes ole kummoinen: asiantuntija tuntee, vaan ei ehkä tiedä. Jos poromies tuntee peskin, onko ihminen silloin porotalouden asiantuntija? Näinkö heikoilla eväillä saamelaiskäräjien asiantuntemus lepää. Kuuluuko se kaikille käräjien jäsenille, jolloin kuka tahansa on asiantuntija siinä missä johtava tutkijakin. Tällä menolla rajautuvat asiantuntijat yksipuoliseen porukkaan, joka sulkee Kyrön kaltaiset asiantuntijat ulkopuolelleen? Epäjohdonmukainen puhe asiantuntijoista vaarantaa sekä kansalaisten että poliitikkojen mahdollisuuden tavoittaa puntaroitua ja monipuolista asiantuntijatietoa.

Takaisin