Jaakkolan Eetu

Tosinaan tapaa henkilöitä, jopa ventovieraita, joihin kiintyy ensi näkemältä, äkkiä arvaamattaan, ennen kuin edes sanaakaan on lausuttu. Tällaisia henkilöistä voisin polkuni varrelta mainita muutaman, kuten Pellervo Kankaisen, Inka Näkkäläjärven ja Erkki Jaakkolan. Aloitetaanpa vaikka Erkistä, joka Lahdesta asti lennähti pienellä yksimoottorisella lentokoneellaan kevättalvella 1954 Inariin.

Eetu oli luullakseni kolmenkymmenen tienoilla tavatessani ensimmäisen kerran Nykäsen kaupassa. Eetu asui kaupan päässä olevassa huoneessa. Katselin monesti Eetun puuhailuja lentokoneensa luona kirkon rannassa tai Nykäsen kaupassa hänen autellessaan kauppias Nykäsen väkeä. Tosin ehkä siitäkin syystä, että Eetu puolestaan katsoi uteliaana minua, ilmeisesti haluten tietää kuka olen ja mitä häneltä haluan. Muita kaupassa olijoita, Nykästäkin itseään, katselin jo tottuneeseen tapaani.

Eetu oli keskikokoinen, mutta ei mitenkään vankkarakenteinen, tukka oli tuuhea, kasvot terveen punakat ja silmäluomien alta loistivat pienet virkeät sinertävät silmät. Silti hänessä oli jotain perin erikoista. Hänen katseessaan oli jonkinlaista intomielistä hehkua, mutta myös älyä ja järkeä. Monesti hänen yllään oli lentäjän asu. Naama oli ajeltu, kuten lentäjälle kuuluukin. Hänen käyttäytymisessäänkin oli vahvasti jotakin poikkeuksellista. Erään kerrankin kun seisoin koneen vieressä Jaakkolan askarrelleessa moottorin kimpussa käänsi hän katseensa suoraan minuun: "Olet ilmeisesti kiinnostunut lentämisestä?" Kerroin Jaakkolalle kuka olen ja mainitsin rovaniemeläisestä lentäjästä Jukka Lindströmistä, jonka olin tavannut tässä samassa kohtaa toukokuussa 1953.

Uteliaana ihmisenä kyselin mistä päin Suomea Jaakkola oli tänne saapunut. Jaakkola oli pitkään vaiti. "Niin täytyyhän olla aina mahdollisuus, että ihminen voi vapaassa maassa aina jonnekin lähteä. Joskus on sellaisia aikoja jolloin täytyy ihmisen jonnekin käsin lähteä. Minä lähdin Lahdesta tänne pohjoiseen ja olen nyt täällä Inarissa kuten huomaat".

Myöhemmin kun tutustuin Erkkiin paremmin tulin huomaamaan, ettei hänellä ollut täällä juurikaan muita tovereita. Hän karttoi kaikkia, ei käynyt kenenkään luona ja otti vastentahtoisesti ketään luokseen tarinoimaan tai keskustelemaan. Hän ei ottanut osaa yhteisiin kokouksiin, ei keskusteluihin eikä myöskään minkäänlaisiin huvituksiin. Kylän asukkaille ja muille kävijöille lentäjä oli kuitenkin suureksi hyödyksi ja avuksi, ja Jaakkola osoittautui hyvin taitavaksi. Ennen pitkää häntä kunnioitettiin, vaikkei kukaan erityisemmin hänestä näyttävät pitävänkään. Hän oli samalla ylpeä ja sulkeutunut, ikään kuin olisi salannut jotakin itsestään. Kauppias Nykäsen väki ja erityisesti hänen puolisonsa Nykäsen tytär Annukka oli ainoa, jonka seurassa hän oli puheliaampi ja avomielisempi. Muitten oli mahdoton olla Eetun kanssa läheisissä suhteissa.

Hänen suorasukaisuutensa pohjalla piili sekä syvyyttä että tietoa. Vaiteliaisuudestaan huolimatta hän ei ollut lainkaan tietämätön seudun asioista. Vuosia myöhemmin minusta tuntui siltä, että hän katseli täkäläistä väestöä korkealta haukan silmin.

Lokakuussa 1968 jouduin lähtemään Peldojärveltä kohti nelostietä sakeassa lumituiskussa veneeni kaaduttua kovassa myrskyssä. Kun olin päässyt Inariin kerroin Eetulle tapahtuneesta onnettomuudesta ja pyysin, sikäli kuin hänellä on vielä samana syksynä lentoja Muotkatunturin suunnalla, noutamaan hurstisäkkeihin pakatut tavarani ja ulkuihin kuivumaan nostetut verkot. Asia oli jo melkein unohtunut, kun lokakuun lopussa ollessani menossa Helsinkiin poikkesin Eetun luona. Kuulin Eetulta, että viikkoa sen jälkeen kun olin järveltä tullut pois, oli hän paluulennolla ottanut mukaan kaikki minun tavarani ja laittanut veneeni talviteloilleen asentopaikkani rannalle. Tavarani olivat Eetun mukaan noudettavissa Nykäsen kaupan ulkovarastosta. Kun kyselin mitä olin velkaa hänelle vaivannäöstä, totesi hän vain: "Huomasin, että olit todellisen avun tarpeessa ja silloin kun tässä tapauksessa saatoin olla sinulle avuksi, en veloita sinulta mitään. Kalastaja tarvitsee työkalunsa ja kun ilmeisesti ensi kesänä jatkat samoilla verkoilla pyyntiä joko Peldojärvellä tai muualla, pystyt aloittamaan pienemmillä investoinneilla." Kiitin Eetua suuresta avusta. Tällaiset asiat eivät hevin unohdu.