Missä olin elokuun 21 päivänä 1968

Monesti näkee lehdistä kun tunnetuilta julkisuuden henkilöiltä tiedustellaan missä olit silloin kun tapahtui sitä tai tätä? Sama kysymys asetetaan myös usein ihan ystävien ja tuttujen kesken. Viime vuoden lopulla eräs tuttavani tiedusteli: "Satutkos vielä muistamaan sitä missä olit elokuun 21 päivänä jolloin Neuvostoliitto miehitti Tšekkoslovakian? Jouduin kaivelemaan aivojen sopukoita jonkin aikaa ja selvisihän se pienen muistelemisen jälkeen, että olin tuona päivänä kalassa Peltojärvellä. Olin mennyt muutamaa päivää aikaisemmin toimittelemaan asioita Inariin ja sen jälkeen saapunut Karasjoelle menevän postiauton mukana Karhujärvelle, jossa olin jäänyt pois ja siitä jatkoin jalkaisin Peltojärvelle. Kun iltapäivällä saavuin järven rannalla sijaitsevalle laavulle, näyttivät järven rannat poikkeuksellisen autioilta. Missään ei näkynyt ristinsielua. Ajattelin itsekseni, että tuskin tähän aikaan vuodesta näin syrjässä olevaan paikkaan kukaan ihminen eksyy.

Peltojärven ja sitä ympäröivään alueeseen olin tutustunut jo vuodesta 1965 lähtien; olin joka kesä käynyt syyskesästä kalastamassa täällä. Kun olin saanut laskettua verkot pyyntiin, kävelin yksikseni laavuni läheisellä hiekkarannalla. Huomasin miten varjoni lankesi linnunjälkien peittämälle hiekalle, joka oli kuin taideteos. Käännyin takaisinkäsin ja kävelin nyt kohti järven takana näkyvää jyrkästi nousevaa Peltoaivin massiivista rinnettä kohti. Hiekkarannan reunalla kasvoi pajuja ja katajia. Panin merkille, miten niiden oksat hehkuivat iltapäivän auringossa kauniisti. Vaikka taivas oli syvän sininen, niin järven länsirannan takana sijaitsevan Kuorbikotsin päällä seisoi harsopilvi ikään kuin vangittuna siihen. Hiljaisuus tuntui aavemaiselta edellisen illan hälinän jälkeen Inarin matkailumajalla, jossa olin lemmenjokelaisen Jomppasen Niilan Antin kanssa vaihtanut kokemuksia Peltojärven kalastusasioista.

Olin ehkä käveleskellyt paria tuntia suuntia katsomatta pitkin ja poikin lähellä sijaitsevalla paloalueella ja iloinnut nähdessäni järven ja sitä ympäröivät tunturit täältä ylhäältä käsin. Huomasin miten metsäkukat, koivut, pajut, koivut ja katajat vetivät vastustamattomasti puoleensa. Huomasin myös miten täällä ylhäällä olo selvästi kiihdytti mieltäni ikään kuin se olisi liittynyt pakenemiseen tai pakosalla olemiseen. Täällä Peltojärven yksinäisyydessä koin vahvasti miten luonto omalla karulla olemuksellaan antoi minulle merkin mahdistaan.

En varmastikaan tiennyt tuolla yksinäisyydessä liikkuessa mitään Prahan tapahtumista. Kun olin saanut verkot lasketuksi pyyntiin, kuluivat päiväni järvellä joko verkkoja laskiessa, niitä nostaessa tai kokiessa. Täällä ei ollut radiota eikä puhelinta tai kulkijoita, jotka olisivat kertoneet suuren maailman tapahtumista tai niiden kehityksestä suuntaan tai toiseen. Täällä saatoin vapaasti kutsua asioita niiden oikeilla nimillä. Venevalkamaan oli ajautunut halko, josta en tiennyt kuka oli sen tänne raahannut, heitin tuleen, saamatta koskaan kuulla sen tekijän nimeä. Illan hämärtyessä tulesta nousi savua, varjot voimistuivat ja yksinäisyys soi jatkuvasti korvissani.

Luullakseni pari päivää ennen tuota elokuun 21 päivää huomasin, että Jaakkolan Eetun Cessnan ääni oli lakannut kokonaan kuulumasta. Tätä ihmettelin suuresti. Siihen asti sen jyrinä kuului päivittäin aina jostakin suunnalta, milloin kauempaa milloin lähempää. Luullakseni elokuun 20 päivän iltamyöhällä ennen auringon laskua huomasin yllättäen läntisellä taivaalla runsaasti suihkukoneen vanoja. Sellaista en ollut aikaisemmin täällä ollessani vielä nähnyt. Lämmin tuuli puhalsi suoraan Kuorbikotsin suunnalta suoraan leirinuotiolle. Punaiset kipinät hämärtyvässä illassa muuttuivat alas pudotessaan harmaiksi tuhkahiutaleiksi. Mieleni valtasi levottomuus, kun Eetun lentokoneen ääntäkään ei ollut enää moneen päivään kuulunut ja nuo suihkukoneiden vanat läntisellä taivaalla kertoivat jostakin josta olisi saatava selkoa.

En enää pysynyt paikoillani, vaan istuin ja kohottauduin etsien itselleni uutta ja parempaa paikkaa katsella rannan kiviä ja kasveja ja ympärillä näkyviä tuntureita yhä suurempaa levottomuutta tuntien. Yllättäen huonontuneen säätilanteen johdosta päätin lähteä pistäytymään 20 kilometrin päässä sijaitsevassa Karhujärven saamelaistalossa, jota isännöi Jouni Paadar perheineen. Kun iltapäivällä astuin tupaan, huomasin heti Jounin ja hänen vaimonsa Biritin vakavista ilmeistä, että jotakin poikkeuksellisen vakavaa on tapahtunut. Kun olin tervehtinyt, totesi Jouni "Kuule kaima, nyt taitaa olla maailmassa tosi vakavat paikat, eilen on naapurimaamme Neuvostoliiton sotilaat miehittäneet Tšekkoslovakian. Kohta tulee radiosta ylimääräinen uutislähetys ja silloin pitäisi selvitä se, että onko kolmas maailmansota syttynyt".

Sitä se siis oli tiennyt, kun Jaakkolan Eetun lentokoneen ääntä ei ollut enää kuulunut ja toissailtana läntisellä taivaalla olivat näkyneet suihkukoneiden vanat: ne kertoivat kiristyneestä kansainvälisestä tilanteesta. Kuuntelimme Jounin tuvassa pitkin päivää Prahasta Lieko Zachovalován tiedotuksia tilanteesta ja ihmisten mielialoista. Kun postiauto oli tuonut päivän lehdet, syvennyimme yhdessä talon väen kanssa niihin. Uutisissa vapaiden maiden hallitukset tuomitsivat yksimielisesti Neuvostoliiton väliintulon ja alkaneen demokratian tukahduttamisen voimakeinoin. Etusivulla oli tieto, että Varsovan liiton maiden joukot olivat eräiden Tšekkoslovakian kommunistipuolueen ja hallituksen edustajien pyynnöstä siirtyneet Tšekkoslovakian alueelle elokuun 21 päivänä täyttääkseen "internationalistisen velvoitteen". Huomasin myös miten Suomessa monet kansalaisjärjestöt, jopa kommunistipuolue, tuomitsivat miehityksen laajasti, koska se merkitsi paitsi n.s. Prahan kevään herättämien toiveiden murskaamista, mutta myös sitä, että "reaalisosialistinen järjestelmä" oli nyt näyttänyt todelliset kasvonsa, jähmettyneisyytensä ja kyvyttömyytensä sietää minkäänlaisia moniarvoisia ja demokraattisia muutosvaatimuksia edes naapurimaassaan. Kaikkein vaarallisempaan ja tarttuvimpana se oli pitänyt kahta täysin luonnollista ja normaalia uudistusta; sensuurin poistamista ja vapaita puoluekokousedustajien vaaleja.

Jossakin toisessa kohtaa taas todettiin, että kun puoluejohtaja Alexander Dubček ei kyennyt estämään ja ehkäisemään revisionististen ja sosialististen vastaisten voimien toimintaa, oli Neuvostoliitto kuullut Tšekkoslovakian puoluetyöntekijöiden ja yhteiskunnallisten toimihenkilöiden, kommunistien ja työläisten vetoomukset ja heidän pyynnöstään lähettänyt ystävällisten veljesmaiden joukot Tšekkoslovakiaan tehden siten tyhjäksi imperialistien rohkaiseman vastavallankumouksen. Lehtikuvissa näkyi miten puoluejohtaja Dubček parhaillaan neuvotteluja Moskovassa Brezhnevin ja koko muun Neuvostoliiton politbyroon kanssa.

Toisessa kohtaa kiinnitin taas huomiota siihen miten USA:n presidentti Johnson vaati sotatoimien tehostamista Pohjois-Vietnamia vastaa. Kun olimme lukeneet lehdet, totesimme Jounin kanssa, että ovatpas maailman kirjan tällä hetkellä tosiaankin sekaisin.