Olen kiitollinen siitä, että saan olla mukana täällä tänään juhlistamassa Utsjoen tähtitieteellisen yhdistyksen hanketta, joka koskee Andaras Kitin syntymän 180-vuotispäivää ja yhdistyksen toimintaa sekä kirjan julkaisemista Andaraksen aikavaelluksesta. Haluan onnitella ja toivottaa Utsjoen tähtitieelliselle yhdistykselle onnea ja menestystä. Päivän sankari Andaras Kitti oli tietojeni mukaan toimelias ja ystävällinen kaikkia kohtaan ja hän todella ansaitsee sen, että olemme kokoontuneet hänen syntymän 180-vuotispäivää juhlimaan.

 Onnittelut Utsjoen tähtitietelliselle yhdistys Ursalle Andaras Kitin elämäntyön julkistamisesta. Hänen muistojen historia on pidempi kuin itsenäisen Suomen historia. Andaras Kitin historia ovat myös osa Suomen historiaa.  

Viime aikojen trendinähän on ollut se, että tekstejä "palautetaan natiiveille", kun nämä ovat alkaneet vaatia saada tietää mitä heidän esivanhemmistaan ja yhteisöistään on kirjoitettu kansainvälisiin julkaisuihin. Tämä on myös nykyisen tutkimusetiikan mukaista, sillä ihmisillä pitäisi olla mahdollisuus tutustua heistä tehtyihin tutkimuksiin. Aikaisemmin oli yleistä, että antropologit keräsivät aineistonsa kaukaisilta mailta, eivätkä tutkimuksen kohteet koskaan saaneet tietää mitä heistä oli kirjoitettu. Utsjoen tähtiteteellisen yhdistyksen hanke on sellainen mitä tämä aika ja saamelaiset tarvitsevat.

Oma taustani on sellainen, että polveudun Antti Hannupoika Kitin poroklaanista, joka menneitten vuosisatojen aikana joutui rajajärjestelyissa vaihtamaan valtiota. Minulla on Andaras Kitin kanssa yhteiset esi-isät.

Andaras Kitti syntyi 1844, ja kun hän kuoli 1926 hänestä oli tullut legenda. Samuli Paulaharju oli omakohtaisesti haastatellut häntä saadakseen selvää mikä mies on hän. Eikä hän pettynytkään. Aikalaisten ja jälkipolvien käsityksissä Andaras on kiitetty, poikkeuksellisen tietorikas persoona. Samuli Paulaharjun kirjat Taka-Lappia ja Lapin muisteluksia tekivät Andaraksesta kuuluisuuden. Hänet tunnettiin Utsjoen ja Inarin erämaissa, Suomen ja Norjan valtakuntien molemmilla puolella. Paulaharjun tarinat ovat osa sitä viitekehystä, jonka sisällä voi pohtia Andaraksen havaintoja saamelaisesta tähtitaivaasta.

Sitaatti Paulharjulta:
Andaras Kitin sukupolvi joutui elämään sellaisissa olosuhteissa joita nykyajan saamelaisten on vaikea käsittää. Se oli elämää avotaivaan tai sanoisinko tähtitaivaan alla. Niin kuin Paulaharju sanoo” Avaraa tunturimaata jutava kotakansa oli alituisesti taivaan armoilla. Taivas häntä pahtoi, joka paikkaan häntä puri, joka tuuli oli hänen tutttunsa, ja jokainen rajuilma häntä riepotti, taivas häntä katsoi aina avomen rajapinnan kautta silloinkin kun hän lepäili kodassaan.

Andaras kulki pitkin eräimaita paikasta toiseen taivas vain kattonaan, sekä oppanaina taivaan ja maan maamerkit. Niin erämaiden kiertäjäkansa kulki porotokkineen ja kaikkineen ympäri suunnatonta tunturimertan reimareinaan tunturien huiput sekä oppainaan ja ajan merkkeinään taivaankannen kirkkkaat nastat ja aurinko. Avara tunturimerki olikin erämaan asukkaalle vain laaja kotikenttä, jossa kaikki sekä näkyväiset että näkyvät olivat yhtä samaa suurta luontoa, samaa kotiseudun olioita kun badjeolmuskin kulki tunturilainen missä tahansa Jäämeren rannan ja Maanselän välillä,aina hän liikkui kuin kotisiljollaan. Pimeä ei häntä pelottanut, mutta ei häntä eksyttänyt eikä liioin kova tuisku eksyttänyt. Kaikkialla erämaan kiertäjä tapasi tuttujaan.

Maailma Andaraksen elinaikana oli yhdessä suhteessa perusteellisesti toisenlainen kuin nykyinen saamelaisten kotiseutualue. Siihen aikaan saamelaiset elivät vielä kuin kehitysmaassa. Selkokielellä sanottuna takapajuisessa maassa, jossa toimeentulo oli eloonjäämisminimin tuntumassa.

Tenojokilaakson primitiivinen pienviljely lehmineen oli tärkein elannon antaja. Ero poro ja jokisaamelaisten elintasossa oli huikea. Kurjuudesta nouseminen katovuosien jälkeen omin voimin ei ollut helppoa. Tilannetta synkisti lohduton köyhyys, joka yhdistyi tietämättömyyteen.

Se joka lukee Samuli Paulaharjun kuvauksia ei liikoja kuvittele asian ylevästä ja romanttisesta puolesta. Käytettävissäni on ollut joitakin henkilöhistorian dokumentteja. Aineistot 1700-1800 rajakiistoista kertovat paljon tilanteen vakavuudesta. Nälkä ja turvattomuus kulkivat käsi kädessä. Nälkävuosina porosaamelaiset olivat sidoksissa Norjaan.

Andaraksesta lyhyesti

Andaras oli harvinaisen hyväpäinen, hän oli sekä teräväpäinen, että nopeaälyinen ja tavattoman keskittymiskykyinen, niin vaikka millaisessa tilanteessa lakkasi kuulemasta voidakseen kiinnittää ajatuksensa yksinomaan johonkin tiettyyn tehtävään, jos niin oli tarpeen. Luonto oli suonut hänelle monipuolisen ja rohkean ajatusmaailman, ja lapsuudesta asti hän oli tottunut persoonallisella tavalla tunkeutumaan eräelämässä ja poronhoidossa eteen tulevien ongelmien ytimeen. Vanhemmiltaan hän oli perinyt luonnollisen auttavaisuuden.

Hän joutui jo varhain mukaan poronhoitotöihin, alussa tehtävänä oli porokoirien syöttäminen ja huolto ja kasvun myötä tuli sitten lisää muita, yhä vaativampia tehtäviä. Vähitellen häntä aletttiin arvostaa. Lähiseutujen poromiehet kävivät tapaamassa häntä mitä erilaisemmista syistä, jotkut saadakseen neuvoja poronhoidon pulmiinsa. Hänen kotansa oli aina avoin vieraille. Andaras ei ollut mikään härkäpäinen vain omaa porotokkaa vahtiva poromies, vaan liikkuva ja suhteellisuuden tajuinen. Hänen periaatteisiin kuului auttaa lapsiaan ja muita tekemään se, mitä he itse tahtoivat.

Andarakselle oli muodostunut omien rajujenkin kokemusten perusteella kokonaisvaltainen näkemys porohoidosta ja sen tulevaisuudesta, ja hänen eritellessä poronhoidon muutosten seurauksia ja sekä keinoja niiden muutosten kohtaamiseksi hänen käyttämänsä rohkeat ja ajanmukaiset argumentit toivat esille uusia piirteitä hänestä: strategian tajua, taitoa lukea ja arvioida konkreettisia tilanteita, nopeata erittelykykyä. Kaikkea tätä vahvisti tietenkin selviytymistaistelussa karttunut monivuotinen kokemus.

Andaraksen tulkinnat tähtitaivaasta auttavat näkkemään saamenkielen rikkauden, aika-ikkunassa joka on ainakin 2500 vuotta. Tämä on kenelle tahansa tieteen ystävälle pysäyttävä kokemus. Monimuotoisen avaruuden kokeminen, näkeminen ja ymmärtäminen ja saaminen saamenkielisten termien muotoon on ainulaatuinen saavutus. Näin myös saamelaisten paikka historiassa tulee selkeämmäksi, yksiselitteiseksi. 1800-luvulla Andaraksen aikalaiset siirtyivät Venäjän keisarin alamaisiksi. Sillä oli suuri merkitys jos sitä vertaa Ruotsin vallan aikaan, jolloin saamelaisilla ei ollut omia maita ja heidän oli maksettava kruunulle veroa siitä että sai käyttää valtion maita. Nyt sai perustaa valtion maille tiloja ja kruununmetsätorppia joita sai myöhemmin lunastaa itselleen. Ennen Kittien ja Länsmannien saapumista alueen inarinsaamelaiset olivat poikkeuksellisien köyhiä kun taas porosaamelaiset olivat vaurasta joukkoa. Heillä oli noin 30 000 poroa, tavaraa ja tottumus rahatalouteen ja sen mukana isompaan maailmaan. 1800-luvun loppupuolella alettiin aluksi pystyttämään Tenojokivarteen hirsikämppiä ja sitten taloja. Kämppien välit olivat satoja metrejä niin, että poroille jäi ruokamaata.

Arvoisat juhlavieraat!

Muistan hyvin miten kohtasin Andaraksen nimen selvitellessäni äitini isoisäni elämänvaiheita. Andaraksesta kirjan julkaiseminen ansaitsee kunnioitusta ja juhlimista. Andaras Kitti on osoittanut meille mitä merkitsee ennakkoluulottomuus, rohkeus ja anteliaisuus. Andaraksen elämä on ollut kuin taideteos, täynnä tarinaita staaloista, pedoista, tähdistä, taivaasta ja kaikesta eläväisestä. Andaraksen kokemus ja viisaus kulkee saamelaisyhteisösä sukupolvelta toiselle.

Saamelaisuus ei ole vain lahja, se on myös tehtävä, vastuu ja velvoitus. Saamelaisuus ei ole nurkkakuntalaista, oman ryhmän korottamista muiden yläpuolelle, toisten alentamista. Se ei ylipäätään ole suuria sanoja, vaan yhteyden ja kokonaisuuden tuntoa ja ihmisarvon kunnioittamista. Tämä ajatus noudattaa Andaras Kitin elämän filosofiaa. Se on hänen henkinen perintönsä meille. Tänään Andaras syntymän 180-vuotisjuhlassa tunnen tulleeni kallisarvoisten muistojen joukkoon. Vanhojen tuttavieni kohtaamisten elävöittämänä ovat silmieni eteen avautuneet ne monet tilaisuudet, joissa näitä asioita on käsitelty.

Tämän päivän juhla kertoo saamenkansan pyrkimyksestä ylöspäin kohti avarampaa hengen ja aineen liikkumatilaa. Utsjoen Ursa on tehnyt valistustyötä Andaras Kitin huomioista tähtiaivaan tunnistamisesta. Tämä työ ei ole ollut turhaa. Saamelaisväestön elinehdot ja tietämys ovat parantuneet. Yhdenvertaisuus on saavutettu, kukaan saamelainen ei tänä päivänä näe nälkää tai asu avoimen taivaan alla. Itse olen sitäkin kokenut ja nähnyt. Porosaamelaiset nauttivat tänä päivänä suurempaa arvonantoa kuin saamelaisliikkeen syntyessä. Toisaalta saamelaiskulttuuri on kohoamassa siihen kunniaan, johon se kuuluu. Siinä on ollut osuutensa Utsjoen Ursalla, joka on ansiokkaasti tutkinut saamelaista tähtitaivasta Andaraksen havaintoihin tukeutuen. Paljon on kuitenkin vielä kesken.

Saamelaisten yhteiskunnallinen kehitys kärsii yhteiskunnan rakennemuutoksesta, mikä on johtanut siihen, että nuorista yli 80 % asuu saamelaisalueen ulkopuolella. Sellainen kehitys erottaa vanhat ja nuoret toisistaan. Siitä huolimatta antakoon tämä juhla uutta uskoa saamelaisuuden voimaan, kohti tulevien aikojen onnellisempaa Saamenmaata. Lopetan tämän puheenvuoron Andaraksen pojan Hanssin viisaisiin sanoihin vuodelta 1969, jolloin tapasin hänet Inarissa. Hanssin ajatus on, että historia jatkuu, alue muuttuu, sekä hyvään, että huonoon suuntaan, se voi muuttua molempiin suuntiin yhtä aikaa, sillä monet asia ovat epäselviä.

Toivon, että Utsjoen Ursa ry jatkaa työtään ja taistelussa Andaras Kitin henkisen perinnön turvaamisen puolesta.