Toimiessani Inarissa kesällä 1969 maataloushallituksen kalatalousharjoittelijana huomasin yhtenä heinäkuisena päivänä Honkapirtti nimisessä kahvilassa Utsjoen malliseen saamenpukuun pukeutuneen saamelaisvanhuksen. Menin hänen luokseen ja esittäytymisen jälkeen vaihdoimme kuulumisia. Minulla selvisi siinä, että hän oli Karigasniemen puolella asuva Hans Kitti, joka tunnettiin paremmin Andaras Hanssina.

Hanssi kertoi odottelevanasa Karigasniemeen illalla menevää Eskelisen linja-autoa. Esittäytymisen jälkeen hän katseli pitkään minua. Aika pian sen jälkeen kun olimme keskutelleet poroasioista ja poroja alinomaa uhkaavista pedoista, Hanssi alkoi minulle yllättäen kertoa Siperian läpi Vladivostokin ja Moskovan välille rakennetun rautatien rakentamiseen liittyvistä monista eri mielenkiintoisista ja jännittävistä vaiheista ja siitä miten kauan radan rakentaminen kesti. Kaiken lisäksi hän kuvaili varsin elävällä tavalla mitä kaikkea radan rakentamisen aikana sekä tsaarin että kommunistien vallan aikana tapahtui. Kiinnostuin siinä määrin, että merkitsin muistiin joitakin pääkohtia hänen kertomuksestaan, joita myöhemmin sitten tietokirjoista tarkistin.

Hanssi kertoi miten 1800-luvun jälkipuoliskolla laadittiin useita ehdotuksia rautatien rakentamisesta Siperiaan. Ehdotukset eivät kuitenkaan saaneet tukea Venäjän silloiselta hallitukselta, jolla oli tuohon aikaan muita kiinnostuksen kohteita. Vasta 1800-luvun loppupuolella ryhdyttiin uudelleen valmistelemaan rakentamishanketta.

Hanssi kertoi, että varsinaisia syitä radan rakentamiselle olivat kansainvälisen kilpailun lisäksi radan sotilaallinen, poliittinen ja taloudellinen merkitys. Venäjän hallitukselle oli tärkeää vaikutusvaltansa laajentaminen ja vahvistaminen idässä. Taustalla oli myös Siperian luonnonvarojen saaminen paremmin oman orastavan teollisuuden käyttöön. Venäjä pyrki jo tuohon aikaan puolustamaan alueitansa vähän kaikkiin ilmansuuntia vastaan ja vallanpitäjät kuvittelivat, että Siperian poikki kulkeva rata ratkaisisi kaiken.

Aikaisemmissa sodissa Venäjä oli oppinut, että nopeaa joukkojen kuljettamiseen tarvittavia yhteyksiä tosiaan tarvittiin. Mahdollista maihinnousua Venäjän itärannikolla olisi mahdotonta pitää muutoin kurissa. Matka Pietarista Vladivostokkiin mitattiin kuukausissa eikä päivissä. Tuohon aikaan Siperian tiet olivat lähinnä hevosvetoisilla kärryille tarkoitettuja paikallisteitä. Joukkojen kuljetus maan poikki oli siis hyvin työlästä noissa alkeellisissa oloissa, Hanssi painotti. Rautatietä alettiin rakentamaan ennen 1800-1900 luvun vaihdetta.

Kun olin tämän kertomuksen kuullut Hanssilta kommentoin varovasti, että miten ja millä tavalla tämä tuhansien kilometrien päässä Inarista sijaitseva Siperian rata koskee ja liikuttaa meitä täällä Inarissa ja Utsjoella?

Hanssi katsoi minua pitkään todeten arvostelevaan sävyyn: "Kuulepas Maakan Jouni, ihminen ilman oman ja toisten kansojen historian tuntemista ei oikein tiedä kuka hän on ja mihin hän kuuluu, häneltä puuttuu juuret. Tekisi mieli sanoa, että hän on kuin kulkukoira, joka käy toisten pihoilla haukkumassa etsiessään isäntäänsä. Poromiehenä olen nähnyt, että monesti myös sudet toimivat samalla tavalla silloin kun ne saavat siihen tilaisuuden. Samalla lailla toimivat myös omasta ja toisten kansoista mitään tietämättömät ihmiset."

Hanssi jatkoi: "sitä paitsi Siperian rakennustöihin osallistui myös suomalaisia. Ja eräs Suomen kannalta keskeinen asia on panna merkille se, että Moskovan puolustukseen marras-joulukuussa 1941 Venäjän Kaukoidästä siirretyt valiojoukot kuljetettiin juuri Siperian rataa pitkin puolustamaan Moskovaa. Näiden joukkojen ansiosta saksalaisten hyökkäys Moskovan valloittamiseksi saatiin torjutuksi. Lisäksi on vielä muistettava se, että Neuvostoliiton itäisistä alueista tuli sodan jatkuessa puolustuksen tukialueita, jotka toimittivat rintamalle Siperian rataa pitkin aseita, ampuma- ja elintarvikkeita. Maan itäosiin siirrettiin rintaman läheisyydestä suuria tehtaita sekä rakennettiin puolustuksen kannalta merkittäviä tuotantolaitoksia, jotka valmistivat rintamalle välttämättömiä varusteita ja aseita."

Hanssi jatkoi: "Muista Jouni, että saksalaisten voittamattomana pidetty armeija kärsi Moskovan luona ensimmäisen suuren tappion toisessa maailmansodassa. Joten joko nyt ymmärät miten tämä Siperian rata koitui meidän kaikkien suomalaisten ja saamelaisten pelastukseksi." Olin ällistynyt tästä Hanssin kommentista.

Pyysin kertomaan lisää. "Joten pyri Jouni aina ajattelemaan itse miten mitkäkin tapahtumat vaikuttavat mihinkin asioihin. Ei kannata aina uskoa mitä sinulle ihmiset yrittävät syöttää. Asioilla on aina monta eri puolta. Oma tietämys ja päättelykyky auttavat käsittämään asioiden yhteyttä ja riippuvuutta toinen toisistaan. Jos itse nuorena poromiehenä olisin uskonut kaikkea mitä minua kadehtivat poromiehet yrittivät minulle syöttää, olisin jo aikaa sitten ollut entinen poromies. Kuule Jouni historian tapahtumia seuratessani olen pannut merkille, että on ollut viisaita ja vähemmän viisaita johtajia. Ja sitä paitsi oikealla tiedolla voidaan karsia pois ennakkoluulot ja uskomukset. Kommunismista voi olla mitä mieltä tahansa, mutta tosiasiana pysyy, että Moskovan pelastamisen jälkeenkin Siperian radan merkitys pysyi koko sota-ajan keskeisenä Neuvostoliitolle. Joten silloin kun puhutaan Siperian radan rakentamisen historiasta, sillä on ollut hyvin tärkeä merkitys meidän elämään täällä Inarissa, Utsjoella ja muualla Suomessa. Otetaan siis opiksi historiasta, se ei ole aina mustavalkoinen silloinkaan kun puhumme Neuvotoliitosta ja Suomesta", lopetti Hanssi.

Hanssin neuvoa kannattaisi pohtia itse kukin tahollaan myös tänä päivänä kun keskustellaan Lapin historiaan liittyvistä ajankohtaisista tulkinnoista!