Aluksi

Helsingissä piti järjestää olympialaiset jo vuonna 1940, mutta sota esti ne. Vuoden 1952 olympiaisännyyttä pidettiin samanlaisena kansainvälisenä tunnustuksena kuin Armi Kuuselan Miss Universum -voittoa samana vuonna. Helsingissä kilpaili 19.07.-03.08.1952 lähes viisi tuhatta olympiaurheilijaa 69 eri maasta. Isäntämaa eli vielä tuolloin sodanjälkeisen elintarvikesäännöstelyn alla.

Kisojen loistokkain urheilija oli epäilemättä Tšekkoslovakian Emil Zatopek, joka voitti kaikki kolme pisintä juoksumatkaa. Suomalaiset ottivat hänet eräänlaiseksi kummipojakseen omien juoksukuninkaiden puutteessa. Kerron seuraavaksi hieman omia muistojani olympiakisoista.

Kisahuumaa Philips-radiosta

Löysin Martti Jukolan Urheilun pikkujättiläisen erään saamelaistalon hyllystä Helsingin olynpiakisojen aikaan kesällä 1952. Kiinnostuneena ryhdyin silmäilemään kirjaa. Siinä esiteltiin suomalaisen urheilun historiaa ja sellaisia sankareita kuin Paavo Nurmi, Ville Ritola ja monta muuta tunnettua urheilijaa. Saamelaisena minua kiinnosti asia tavattomasti ja kyselinkin niiltä joiden kuvittelin asiasta tietävän enemmän. Mitä enemmän luin kirjaa eri urheilijoita koskevat tarinat alkoivat elää. Suomalaiset urheilijat olivat näyttäneet maailmalle sitkeytensä.

Saamelaisista Oula Näkkäläjärvi, Pentti Piera Jomppanen, Kaapi Aikio ja Iisakki Paadar lähtivät Inarista asti seuraamaan kisoja. Itse seurasin kisoja Solojärvellä Sammeli Wallen Philips-radiosta äitini kanssa. Seurasimme radion välityksellä myös avajaistilasuutta ja hetkeä kun Suomen suurimpana olympiasankarina pidetty Paavo Nurmi sai kunnian kuljettaa olympiasoihdun Helsingin Olympiastadionille.

Huonosta säästä huolimatta avajaisia oli seuraamassa 70 000 katsojaa. Juhlallisten, kansainvälistä veljeyttä alleviivaavien puheiden ja ilmaan vapautettujen rauhankyyhkyjen välittämä viesti oli ajankohtainen. Kylmän sodan kärjistymisestä huolimatta Neuvostoliiton joukkue marssi olympialaisiin ensimmäistä kertaa, samoin lukuisat itsenäistyneet entiset siirtomaat. Vuoden 1948 Lontoon olympialaisista toisen maailmansodan takia ulos suljetut Länsi-Saksa ja Japani pääsivät myös mukaan Helsingin kisoihin.

Mitä enemmän luin Urheilun pikkujättiläistä sitä enemmän kiinnostuin aiheesta. Urheilu ja suomalaisten menestys kansainvälisillä areenoilla alkoi mielessäni elää. Seurasin suurella mielenkiinnolla miten hyvin suomalaiset pärjäsivät olympiakisoissa. Kultamitalimiehiä ja -naisia olivat melojat Yrjö Hietanen, Kurt Wires, Sylvi Saimo ja Thorvald Strömberg, nyrkkeilijä Pentti Hämäläinen ja painija Kelpo Gröndahl.

Emil Zatopek

Kisojen loistokkain urheilija oli epäilemättä Tšekkoslovakian Emil Zatopek, joka voitti kaikki kolme pisintä juoksumatkaa. Suomalaiset ottivat hänet eräänlaiseksi kummipojakseen omien juoksukuninkaiden puutteessa. Jokaisen kisapäivän jälkeen Reino Hirviseppä eli Palle, luki laatimansa runon. Viimeisenä kisapaivänä juostun maratonin jalkeen Palle luki runon Emil Zatopekasta ja tuo runo on jäänyt radiosta kuultuna mieleeni:

Zatopek, Zatopek huusimme kuin hullut
Kun maratonin voittaja maaliin oli tullut,
Zatopek, Zatopek urheilija suurin
höyryjyrän tavalla hän liittyi ihmismuuriin

Kun taivas oli harmaja ja pisaroita viskoi
Niin juoksijoiden pitkä rivi kaikin voimin kiskoi
Kohti päämäärä korkeata, maratonin maaliin
Jännitystä kiihkeätä, ken vie kullansaaliin
Niin se kävi riemu voitto, että Zatopek sen voitti
tsekkilaisten voittolaulun orkesteri soitti.

Dana Zatopkovasta ja Emil Zatopekista kertovasta kirja, jossa Emilin omistuskirjoitus ja Danan piirtämä kuva

Kisojen merkityksestä

Suomalaisten voitot herättivät suuren osan Suomen ja saamen kansaa hahmottamaan omat mahdollisuutensa ja kansallisen elinkelpoisuutensa, pienen kansan kyvyt killpailla isojen rinnalla oli mieleenjäävä kokemus. Helsingin kisoilla oli suuri merkiys suomalaisten kansalliselle identtiteetille.

Suomalaisten menestyminen hiveli minunkin korviani kuten kaikkien muidenkin. Siitä johtui siis suomalaisten innostuminen urheiluun? Urheilutoiminta nivoutui kansallisen olemassaolon tuvaamiseen ja kansallishengen heräämiseen, Olympialaiset muodotuivat todelliseksi kansalliseksi herättäjäksi. Parhainta menestystä tuottaneet urheilulajit valikoituivat suomalaisen kulttuurisen ja fyysisen olemuksen pohjalta.

Urheilun suurvalta asemaa arvioitaessa mitalistien määrän kasvussa. Paavo Nurmi kokosi mitalaleja 12, joista 9 oli henkilökohtaisija. Suomen urheilumenestykset valoivat sellaista kansallista luottamusta joka koetiin vasemmiston uhmaksi. Vasemmiston piirissä kansallista olympiaurheilua pyöriteltiin vasemmiston hampaissa sinne sun tänne. Esitettiin, että urheilua on käytetty pääasiassa epäterveen kansallishengen lietsontaan ja isänmaallisiin tarkoituksiin. Luonnollisesti huippu urheilulla on Suomessa alun alkaen ollut tietty integroiva vaikutus, kansaa eheyttävä vaikutus.