Taustaa

Saamelaiskäräjät on viime aikoina vaatinut yhä voimakkaammin saamelaisen elämänmuodon ja kulttuurin turvaksi ILO-sopimuksen ratifiointia tilanteessa jossa Suomen saamelaisista 7 000 asuu alueen ulkopuolella, ja vain 3 000 asuu saamelaisten kotiseutualueella. Tämän ongelman osaratkaisua pohtii parhaillaan kaksi oikeusministeriön asettamaa toimikuntaa.

Saamelaiskäräjät on pyrkinyt rajoittamaan saamelaisten määrää siten että se on kieltäytynyt tunnustamasta lappalaisia alkuperäiskansaksi. Se on lähtenyt siitä että tämä asema kuuluu vain sellaiselle ryhmälle, joka epäonnistuneen saamelaismääritelmän nojalla on kuitenkin muodostettu todellisista alkuperäisistä asukkaista, lappalaisista. Saamelaiskäräjät on lähtenyt siitä, että kaikki ensisijaiset, muut poissulkevat oikeudet kuuluvat vain näille ns. rekisterisaamelaisille ja kaikkien muiden, myös todellisten saamelaisrekisteriin kuulumattomien alkuperäisten asukkaiden, tulee alistua saamelaiskäräjien määräysvaltaan.

Tähän asti Saamelaiskäräjien ja Oikeusministeriön yksinkertaistava ja tosiasioista piittaamaton kanta on jättänyt huomioon ottamatta Pohjois-Lapin erityisolot ja tähtäämällä hyvin laajojen alkuperäiskansaoikeuksien antamiseen vain etnisille saamelaisille. Tämä ryhmä on poliittisista syistä kieliperusteella määritelty ja siihen kuuluvien ihmisten esivanhemmat muuttivat - Utsjoen ja osin Enontekiön saamelaisia lukuun ottamatta - Inariin ja Pohjois-Sodankylään niinkin myöhään kuin kaudella 1864-1910. Sama koskee kolttasaamelaisia, jotka muuttivat inarinsaamelaisten historiallisille alueille toisen maailmansodan jälkeen.

Nyt pohjoissaamelaiset ja koltat vaativat saada säilyttää itsellään vallan määrätä, ketkä ylipäätään ovat saamelaisia Suomessa. Perusteluna he vetoavat YK:n alkuperäiskanojen oikeuksien julistukseen, jonka mukaan alkuperäiskansan tulee itse saada perinteisillä tavoillaan määritellä kuka siihen kuuluu. Tällaisen menon on sallinut Suomen valtio, jonka puolesta asian valmistelua on johtanut Oikeusministeriö poliittisessa ohjauksessa. Vaatiessaan itselleen yksinoikeuden määritellä, ketkä hyväksytään Saamelaiskäräjien vaaliluetteloon, pohjoissaamelaiset ja koltat kuitenkin ovat tahattomasti tai tahallisesti sokeita sille, että he kieltävät saman oikeuden inarinsaamelaisilta ja metsäsaamelaisten jälkeläisiltä.

Tarvitaan yhdessä sovittu ja oikeushistoriaan perustuva saamelaismääritelmä

Saamelaisuuden portinvartijana toimii tällä hetkellä pelkästään pohjois- ja kolttasaamelaisten enemmistöllä miehitetty käräjien vaalilautakunta, jonka ei parhaimmallakaan tahdolla voi sanoa edustavan perinteistä saamelaiseksi hyväksymisen tapaa edes pohjoissaamelaisten osalta, saati sitten inarilaisten, kolttien ja metsäsaamelaisten osalta.

Lienee aiheellista painottaa, että ilman demokraattista päätöstä ja sääntelyä ei voi olla oikeutettua määritellä alkuperäisyyttä ja alkuperäiskansaan kuuluvia ihmisiä. Kyse ei voi olla eikä saa olla mistään poliittisesta harkinta-asiasta. Yhtä vähän saamelaisen oikeudet voi määrittää sen mukaan, mitä mieleen tulee ilman välitöntä tutkimustiedon oikeus- ja muutakaan vaikutusta. Valtio ei ole kovinkaan paljon piitannut tutkimus- ja historiatiedoista, mikä on vääryyden ajamisen olennaisuuksia tapahtumaketjuissa.

Saamelaiskäräjien ja Oikeusministeriön kantaan nähden kriittistä näkemystä edustavat ennen kaikkea inarinsaamelaisten oikeuksista kiinni pitävät voimat. Nämä perustavat näkemyksensä Suomen Lapin todelliseen asutushistoriaan, jonka olennaisin osa tässä yhteydessä on inarinsaamelaisten polveutuminen alueen todellisesta alkuperäisväestöstä ja jatkuva asuminen omalla alueellaan. Lisäksi he perustavat oikeutensa maihin ja vesiin oikeudellisesti täysin pitävin asiakirjoin. Lähes tragediaksi Suomessa onkin kehittynyt se, että samalla valtio on nojannut omissa oikeuksissaan vain valtaansa: valtio ei ole näyttänyt lohen tai maa- ja vesioikeuksien suhteen saantojaan. Se onkin aika vaikeaa, sillä asiaan osalliset ja oikeutetut paikalliset kansalaiset ovat vuosien saatossa havainneet asiakirjaselvityksissään, ettei niitä ole.

Koska saamelaiskäräjien virheelliset kannat oli Kataisen hallituksen esityksessä vuonna 2014 leivottu kritiikittömästi Oikeusministeriön valmistelemien hallituksen esitysten sisään, eduskunnan valiokunnissa jouduttiin tekemään huomattava määrä työtä kuulemalla laajasti erilaisia asiantuntijoita. Valiokuntien suorittamissa kuulemisissa esityksiin sisällytetyt virheet, epämääräisyydet ja perustuslain vastaiset pyrkimykset tulivat konkreettisesti esille. Eikä niistä ole saatu esille tähän mennessä edes kaikkia.

Ideologinen ja poliittinen kriisi

Käräjien poliittinen johto on joutunut omituiseen ristitilanteeseen. Periaatteessa se hyväksyy muiden etnisten saamelaisten (jotka eivät ole vaalirekisterissä) kansallisten erityispiirteiden huomioon ottamisen, mutta korostaessaan saamelaisten yhtenäisyyttä oppina, se tarkoittaa sitä, että oikeaoppisten saamelaisten ei tarvitse kuitenkaan välittää inarinsaamelaisten oikeuksista. Niinpä inarinsaamelaisen, joka haluaa toimia saamelaiskäräjien johdon ideologisia epäluuloja herättämättä, on erittäin vaikea suunnistaa itsenäisesti tällaisessa ristiriitatilanteessa.

Saamelaiskäräjien ja inarinsaamelaisten katsantokantojen erilaisuus koskee koko nykyisen maanomistusjärjestelmän perusteita, eikä pelkästään nykyisen poliittisen ja hallinnollisen järjestelmän joitakin piirteitä. Käräjien ajamilla lakihankkeilla on tarkoitus puuttua inarinsaamelaisten mahdollisuuksiin kuulua alkuperäiskansaan ja toisaalta rajoittaa heidän oikeuksiaan käyttää historiallisen Inarin Lapinkylän alueen luonnonvaroja. Alueelle vasta 1864-1910 muuttaneet pohjoissaamelaiset eivät ole Inarin lapinkylän oikeudenomistajia, inarinsaamelaiset ovat.

Jokainen ratkaiskoon, mitä tällaiset lakihankkeet merkitsevät, kun ne pyritään toteuttamaan alueen laillisen alkuperäiskansan tahtoa ja Suomen perustuslakia vastaan. Näyttää siltä, että käsitykset eroavat myös siinä, mitä tarkoitetaan inarinsaamelaisten oikeuksien loukkaamattomuudella, heidän itsemääräämisoikeudella ja suvereniteetillaan alkuperäiskansana. Ylä-Lapin kriisi on vahvasti oikeudellinen, mutta myös ideologinen ja poliittinen.

Lopuksi

Kohtalokkaiden virhearviointien sarja on siis johtanut nykyiseen tilanteeseen ja tässä sitä ollaan. On helppo sanoa, että kiistan on vihdoin loputtava ja esittää hyviä pakottaviakin syitä vaatimusten tueksi. Mutta kiistan lopettaminen ei ole alkuunkaan niin helppoa kuin kuvitellaan. Yrittäkääpä ajatella itseänne käräjien puheenjohtajan tilanteeseen. Se on kaikkea muuta kuin kadehdittava. Mitenkä hän voi kaiken sen loanheiton jälkeen astua etnisten ja statuksettomien saamelaisten eteen ja sanoa, että kaikki uhratut rahat ovat menneet hukkaan, että kaikki on ollut suurta erehdystä.

Inarinsaamelaisista keskusteluyhteys ei ole ollut hetkeäkään kiinni. He voivat edelleenkin sanoa puheenjohtajalle klassisilla sanoilla: "Valitse paikka ja aika". Jos ei, niin antaa nyt sitten olla. Miksi silloin kannattaa riidellä inarinsaamelaisten kanssa ja olla heille hankala? Katseet suuntautuvat silloin valtakunnallisten vaalien ja saamelaiskäräjävaalien jälkeiseen tilanteeseen, jossa paljon voi muuttua. Saamelaiskäräjille poliittisen toiminnan välineinä ihmisoikeuksista on tullut myös alistamisen välineitä, varsinkin silloin kun ne on asetettu johonkin prioriteettijärjestykseen.

Edellä esitetyllä haluan painottaa sitä, että ILO-sopimuksen toteuttaminen Saamelaiskäräjien vaatimusten perusteella on johtamassa erityisesti inarinsaamelaisten ihmisoikeuksien polkemiseen. Suomesta oikeusvaltiona ulospäin tämäntapainen poliittinen valinta tulee antamaan oudon kuvan. Joten pelastaakseen kasvonsa Suomen hallituksen tulisi keskeyttää välittömästi kaikki valmistelutyö ILO-sopimuksen ratifioimiseksi Saamelaiskäräjien vaatimusten pohjalta.

Lopuksi voidaan todeta, että ne saamelaiset, jotka vastustavat pienempiä saamelaisryhmiä syrjivää politiikkaa, eivät ole maanpettureita eivätkä kansansa vihollisia. He ovat vastuuntuntoisia Suomen saamelaisia ja kansalaisia, jotka tuntevat syvää huolta nähdessään inarinsaamelaisten kärsivän vaikeasti parantuvasta ahdistuksesta, jonka heihin kohdistunut syrjintä ja mitätöinti on aiheuttanut. He ovat patriootteja siinä merkityksessä, joka pätee yhdentyvässä maailmassa, jota kohti olemme menossa ja jossa jo osittain elämme.