Totuuskomission tarpeellisuudesta

Viimeisimmässä saamelaiskäräjie kokouksessa tehtiin päätös totuuskomission asettamisesta selvittämään saamelaisiin kohdistuneita epäoikeudenmukaisuuksia.

Epäilen pahasti että käräjien visiossa totuuskomissio kulkee käräjien talutusnuorassa edistäen kuuliaisesti sen tavoitteita. Tällaisen arvovaltaisen ulkomuodon omaava käsikassara se vasta olisikin käräjien käsissä paljon tehokkaampi työase kuin käräjien johdon tähän asti niin ahkerasti käyttämä saamelaisvastaisuuden leimakirves. Odotettavissa on, että saamelaiskäräjät yrittää saada komissiossa enemmistön tai ainakin huolehtia siitä että se miehitetään käräjien myötäjuoksijoilla. Ellei tämä toteudu ei ole vaikea ennustaa, että käräjät tulee tavoilleen uskollisena boikotoimaan koko hommaa.

On turha kuvitella että komissiolla olisi suurtakaan merkitystä jos sen asettajana ja päämiehenä toimisi pelkästään saamelaiskäräjät. Lukuisiin saamelaisiin ja lappalaisiin kohdistamiensa pahojen loukkausten ja kipujen tuottajana käräjät eivät ole osa ratkaisua, vaan osa ongelmaa.

Hyvin kokoonpannulle ja vastuullisesti toimivalle totuuskomissiolle voisi olla tärkeä tehtävä yksilöiden vapaiden kertomusten kuulijana ja tallentajana. Kansainvälisen kokemuksen mukaan tällä voi olla terapeuttista merkitystä niin yksilöille kuin yhteisöille. On vain ymmärrettävä, että terapeuttinen prosessi nostaa esille kipeitä asioita. Menneisyyden kipupisteiden ja ristiriitojen palauttaminen päivänvaloon ja kohtaaminen vapauttaa kuitenkin sitä myönteistä energiaa jonka niiden piilottaminen ja niistä vaikeneminen jatkuvasti syö.

Totuuskomissiolla voi olla merkitys myös tulevan historiankirjoituksen kannalta. Mikään totuuskomissio ei kuitenkaan voi ratkaista saamelaisuuden sisäisiä ongelmia saamelaisten yhteisöjen puolesta. Se tehtävää jää saamelaisille itselleen. Ylä-Lapin umpisolmujen avaaminen vaatii saamelaispolitiikan suunnan muutosta ja ilmeisesti koko alkuperäiskansaryhmien edustus- ja itsehallintojärjestelmän perinpohjaista uudistamista.