Totuus ja sovitteluprosessia odoteltaessa?

Julkisuudessa on parinkymmenen viime vuoden aikana käsitelty Suomen pohjoisimpien kuntien alueella asuvan saamelaisväestön aseman parantamista enemmän kuin koskaan aikaisemmin. On julkaistu erilaisia pamfletteja saamelaisten pakkosulauttamisesta ja yleisestä syrjinnästä. Lukuisista tiedon sirpaleista on voinut saada käsityksen, että saamelaisten taloudellisissa, sosiaalisissa ja kulttuurioloissa on suuria, ylitsepääsemättömiä ongelmia. Asioiden käsittely on jossain määrin kärsinyt kokonaiskuvan puuttumisesta ja historiallisen perspektiivin vaillinaisuudesta. Sodan jälkeisten vuosien tapahtumista, kehityskuluista ei ole paljoakaan puhuttu.

Tähän mennessä ei ole julkaistu sellaista tutkimusta, josta saisi hyvän yleiskuvan siitä poliittisesta kehityksestä joka on johtanut nykyiseen kriisiin, vastakkain oloon inarinsaamelaisten ja muun väestön kesken. Olen kotisivuilla eräissä kirjoituksissani käsitellyt sellaisia ilmiöitä, jotka koskevat kaikkia saamelaisten kotiseutualueella asuvia saamelaisryhmiä riippumatta siitä ovatko he pohjois-, inarin- tai kolttasaamelaisia.

Harjoitettu saamelaispolitiikka on tähän mennessä pyrkinyt vain pohjois- ja kolttasaamelaisten kulttuurin harjoittamisedellytysten parantamiseen, mutta ei inarinsaamelaisten. Kattavamman yleiskuvan saamiseksi tarkastelun lähtökohdaksi on hyödyllistä ottaa tarkasteltavaksi määritelmä kansasta: "Kansa on ihmisten historiallisen yhteenkuuluvuuden muoto, joka muodostaa yhteisen kielen, alueen, talouselämän, kulttuurin, luonteen ja kansallisuuden perusteella". Kansainvälisesti tunnustettu määritelmä olisi muuten osuva, jos alueella asuisi vain pelkästään saamelaisia. Tämän termin saamenkansa ulkopuolelle jäävät saamenkielisten saamelaisten verisukulaiset suomenkieliset saamelaiset. Jokainen saamelainen on suomen kansalainen. Sen lisäksi Suomen perustuslaissa saamelaiset on tunnustettu alkuperäiskansaksi.

Monet saamelaispoliitikot katsovat, ettei heillä ole saamelaiskäräjistä huolimatta aitoa itsehallintoa. Heidän näkökulmasta katsottuna Helsingissä istuva Suomen hallitus on pääsääntöisesti Suomen ja suomalaisten hallitus. Se onko tämän hallituksen kulloinenkin toimenpide luokiteltava Suomen hallituksen vallan lujittamiseksi tai suomalaistamiseksi, on - paitsi vaikeaa ja usein mahdotonkin määritellä - tavallisesti, saamenkansan - kulttuurin kannalta myöskin yhdentekevää. Lopputulos tässä luokittelussa ei miksikään muutu. Saamelaiseliitin mielestä saamelaisten itsehallinnon avaimet ovat suomen hallituksen ja eduskunnan takana.

Lähestymistapani saamelaisten asemaan on ollut kriittinen, kaikesta ei voi syyttää suomalaisia tai Suomen valtiota. Tarkoituksenani ei ole erityisesti tuoda saamelaisen yhteiskunnan myönteisiä puolia, sillä tätä propagandaa suoltaa saamelaiskäräjien tiedotustoimina, eikä tarkoituksena ole myöskään tasapainottaa käsiteltyjä epäkohtia niihin liittymättömillä myönteisillä seikoilla. On luonnollista, että Suomen valtio on tukenut saamelaisia rakentamalla saamelaisille oman kulttuurikeskus Sajoksen, saamelaismuseo Siidan, tukenut monia hankkeita joilla saamelaisten elinoja on parannettu. Tämä on valtiovallan jo itsestään selvä velvollisuus yhdenvertaisuuden kannalta, eikä mikään saamelaiskäräjien saavutus.

Saamelaisten itsehallinnosta saadut kokemukset osoittavat, että valtaa ei voi käyttää ilman vastuuta. Näiden saamelaisen itsehallinnon puutteiden vuoksi saamelaiskäräjät on pyrkinyt ottamaan tavoitteekseen yksinvallan saamisen alueen luonnonvaroihin. Tästä syystä se on myös vastuussa suomalaisessa yhteiskunnassa esiintyvistä vallankäyttöön liittyvistä ilmiöistä. Oman ongelmakokonaisuuden muodostaa saamelaiskäräjien vaatimus oikeudesta päättää alueen luonnonvaroista sillä perusteella, että saamelaiset on tunnustettu alkuperäiskansaksi.

Tässä yhteydessä ei ole tarkoitus puuttua kysymykseen saamelaiskäräjien kansainvälisoikeudellisesta asemasta. Saamelaiset ovat Suomen kansalaisia. Saamelaiset ovat osallisia niistä oikeuksista ja velvollisuuksista jotka Suomen lainsäädäntö heille osoittaa.

Saamelaiskäräjät on kuluttanut huomattavasti aikaa ja rahaa, nähnyt vaivaa sen todistamiseksi, että saamelaisilla tulisi olla muut pois sulkeva itsehallinto ja siten kansainvälisen oikeuden subjekti. Monet saamelaiset katsovat, että jokaisen kehittyneen kansan tavoite on itsenäisyys, mikä merkitsee sen itsenäistä poliittista asemaa kansainvälisessä yhteisössä ja samalla turvaa sen omalle kansalliselle kulttuurille. Seuraavassa tarkastelen ja arvioin lähemmin saamenkansan valtiollisuutta ja itsenäisyyttä.

Kansainvälisessä oikeudessa on yleisesti hyväksytty käsitys, jonka mukaan valtiolla on oltava kolme tunnusmerkkiä, jotta se olisi valtio ja siten kansainvälisen oikeuden subjekti; valtiolla on oltava alue, sillä on oltava väestö ja sillä on oltava hallitus.

Tästä seuraava kysymys kuuluu; täyttyvätkö nämä ehdot saamelaisilla? Vastaus on, että vain osittain, koska alueella asuu enemmän muuta kuin saamelaista väestöä, saamelaisalue on poliittisesti määritelty, mutta ei historiallisesti. Myöskin se kuka on saamelainen on niin ikään tätä nykyä poliittinen kysymys. Alun alkaen ennen valtioiden perustamista ja valtioiden rajojen muodostumista keskiajalla saamelaisalueeksi katsottiin nykyistä aluetta huomattavasti suurempi alue. Kun valtioiden rajat muotoutuivat saamelasille ei järjestetty mahdollisuutta vapaasti ilmaista tahtoansa siitä haluavatko he olla Suomen alaisia. Kun totuutta ja sovittelua selvittävät komissaarit aloittavat työnsä on kaikille saamelaisille järjestettävä mahdollisuus ilmaista tahtonsa haluavatko he erota Suomen valtiosta ja samalla erota suomenkansalaisuudesta tai hyväksyvätkö he nykyisen oikeustilan kaikkine lakeineen. Nykyisestä valtion ja kuntien hallinnosta on alistettu eri ministeriöille ja niiden alaiselle paikallishallinnolle. Tilanne saamelaisten itsehallinnon kannalta on se, että saamelaisten itsehallintoa edustavalla saamelaiskäräjille jätettyjen asioiden ratkaisuvaltaan kuuluvien asioiden piiri on toistaiseksi varsin pieni.

Suomessa vallan keskittäminen eri ministeriöille merkitsee aina riistämistä syrjäseuduilta. Poliittisen ja taloudellisen päätösvallan keskittäminen Helsinkiin merkitsee vallan keskittämistä suomalaisille ja sen riistämistä saamelaisilta ja muilta syrjäseutujen asukkailta. Tämä on ollut suurin este saamelaisten itsehallinnon aikaansaamisessa. Siksi ei tarvitse ihmetellä jos saamelaiset vaativat nykyistä laajempaa itsehallintoa. Jotkut saamelaiset vaativat jopa saamelaisille omaa valtiota. Kolmesta valtion tunnusmerkistä täyttyy vain tämä: sillä on alue, mutta siltä puuttuu lainsäädännöllä rajattu väestö ja ennen kaikkea siltä puuttuu hallitus, joka käyttäisi saamelaisten kotiseutualueella todellista ja yksinomaista valtaa. Perustelu omalle valtiolle katsotaan löytyvän historiasta; saamelaisilla aikoinaan vallitsi oma lapinkyläjärjestelmä, jonka valtio saamelaisia kuulematta lopetti.

Edellä olevalla haluan osoittaa sen, että saamelaisilla Suomen kansalaisina - Saamenkansaan kuuluvina on vähemmän mahdollisuuksia päättää omista asioistaan kuin suomalaisilla. On mielenkiintoista pohtia mitä siitä seuraisi mikäli saamelaiset alkaisivat puuhaamaan oman valtion aikaansaamista. Ensimmäiseksi olisi lakkautettava saamelaisia sortava suomalainen oikeusjärjestys. Entä mitä sen tilalle; anarkia vaiko paluu kotakäräjähallintoon?

Tilanne nyt:

Suomen valtio on juridisesti koko alueen omistaja ja oikeutettu käyttämään kaikkia omistajan oikeuksia esimerkiksi luonnonvarojen hyödyntämisessä. Tämä on selkeästi ristiriidassa saamelaisvaltion tavoitteiden kanssa. Suomessa asuvan saamenkansan koko elämä ja toiminta tapahtuu laissa määritellyllä maantieteellisellä alueella, jonka omistaja on Suomen valtio ja joka alueena kuulu Suomen suvereniteetin piirin.

Valtio omistaa saamelaisten olemassaololle ja taloudellista toimintaansa tarpeelliset raaka-aineet siltä alueelta jossa saamelaiset elävät. Saamelaiskäräjien toiminnalla, sen valmistelemilla lakiesityksillä on pyritty muuttamaan tämä itsenäisen Suomen alueeseen kuuluva valtasuhde toiseksi siten että saamelaiskäräjillä olisi päätösvalta siitä kuka aluetta käyttää ja miten aluetta käytetään.

Saamelaiskäräjät katsoo, että alue on saamenkansanryhmän jäseniä yhdistävä tekijä ja sillä on oleellinen merkitys sen muotoutumisessa. Siksi saamenkansalla on oltava oikeus omaan alueeseensa, jolla se voisi tosiasiallisesti elää. Voiko saamenkansa muodostaa itsenäisen valtion jossa se asuu?

Saamelaiset vetoavat siihen, että kansojen itsemääräämisoikeus on nykyisen kansainvälisen oikeuden yleisesti tunnustama periaate. YK:n yleiskokouksen 14.12.1960 hyväksymän julistuksen koskien itsenäisyyden myöntämistä siirtomaavallan alaisille maille ja kansoille 2 artiklassa on sanottu:
" kaikilla kansoilla on oikeus itsenäisyyteen: tämän oikeuden perusteella ne päättävät itse poliittisesta asemastaan ja toteuttavat taloudellista, sosiaalista ja kulttuurikehitystään."

Monet saamelaiset katsovat, että ilmeistä on että Suomen valtiollinen ja yhteiskunnallinen järjestelmä on ristiriidassa näiden periaatteiden kanssa samoin kuin saamelaisten lapinkylien alueen liitäminen Suomen valtion osaksi. Niinpä ennen kuin aletaan hakea totuutta ja sovitteluratkaisua on ratkaistava kysymys onko saamelaisten pakkosulattaminen ristiriidassa kansainvälisen oikeuden yleisesti hyväksyttyjen periaatteiden kanssa.

Lopuksi on syytä huomauttaa, että kansainvälisen oikeuden mukaan kansojen itsemääräämisoikeuden toteuttaminen on mahdotonta mikäli niiden alueella on vieraita joukkoja tai ulkopuolisen vallan vaikutusta. Perusperiaate on: kansalle on turvattava oikeus vapailla vaaleilla ratkaista kansallisen olemassaolonsa muoto täydellisesti ilman vieraiden joukkojen läsnäoloa ja ulkopuolisen vallan vaikutusta.

Tässä joitakin ajatuksia totuus ja sovitteluprosessin käynnistämistä odotellessa.