Saamelaisen poronhoidon ja propagandan liitto

Nationalistiset aitosaamelaiset ovat jatkuvasti korostaneet sitä, että ilman poroa ja poronhoitoa ei ole saamelaiskulttuuria. Porosta on historiallisessa katsannossa tullut olennainen osa nykyistä modernia saamelaista mielenmaisemaa, jossa millään muulla ei näytä olevan enää väliä. Saamelaiskäräjien poliittisen johdon tunnuslauseesta, jonka mukaan saamelaisuus tarkoittaa kaikkien ns. saamelaiselinkeinojen turvaamista saamelaisten yksinoikeudeksi on tullut saamelaisuuden motto ja saamelaispolitiikan kulttituote. Samalla poronhoidosta on tullut erottamaton osa saamelaisten historiaa ja saamelaista kulttuurista identiteettiä, niin että propagandasta on tullut keskeinen poron esteettinen ja ideologinen välittäjämedia. Voisi sanoa, että porosta on tullut saamelaisten aitosaamelaisten poliittinen toteemieläin.

Porojen toisasiallinen asema saamelaiskulttuurin eri muotojen kehittymisessä on varsin hyvin tutkittu. Laajamittaisesta poronhoidosta muodostui toisille saamelaisryhmille pääelinkeino, ja rikkaimmilla poroelon pääluku laskettiin tuhansissa. Toisilla oli kourallinen ajokkaita ja ehkä peuranpyynnissä käytettäviä poroja. Toisilla ei ollut poron poroa, ja silti kaikki olivat saamelaisia. Vaikka paljon on vanhoista ajoista muuttunut, edellä kuvattu tilanne pätee yhä. Tämä saamelaista historiaa ja nykyaikaa koskeva tosiseikka on ainakin saamelaisten keskuudessa niin tunnettu, että se on selviö. Saamelaisen väestön ulkopuolella sen sijaan varsin yleinen käsitys on, että kaikki saamelaisalueella asuvat saamelaiset omistavat poroja ja harjoittavat poronhoitoa. Tätä kuvaa aitosaamelaiset ylläpitävät ja ruokkivat.

Vaikka poron ja propagandan yhteys on ilmiselvä, sen systemaattinen tarkastelu on jäänyt kulttuurin ja kirjallisuuden tutkijoilta pitkälti tunnistamatta. Tässä olisi tehtävä vaikkapa saamelaistutkijoille, olivatpa nämä sitten saamelaisia tai vaikkapa saamelaistuneita kulttuuriantropologeja.

Poron siirtyminen toisasioiden maailmasta symboliselle tasolle on mennyt ohi myöskään viimeisimmän, vuonna 2006 julkaistun, Lapin maiden asuttamista käsittelevän tutkimuksen tekijöiltä. Monet poronhoitoa ja porotaloutta koskevista tutkimuksista vaikenevat porojen ylilaidunnuksesta ja niihin johtaneista tekijöistä. Poronhoidon ongelmien väitetään useimmiten johtuvan muun maankäytön aiheuttamista ongelmista kuin saamelaisten omista toimista, joista vaietaan. Poliittinen toteemiporo, tosiporon idealisoitu ja idolisoitu muoto, syönee kuutamon kimalletta tai jotakin muuta eteeristä ravintoa, eikä kalua todellista jäkälää anhittomiin eikä isoinakaan eloina esiintyessään tärvele jäkälämaan uusiutumista.

Ylilaidunnukseen johtavaa poronhoitoa ovat toteuttaneet perinteisen poronhoidon vangiksi uusissa olosuhteissa jääneet saamelaiset. Perinteiseen suurporonhoitoon kuuluvan pitkän vuodenkierron reittien sulkeminen valtakunnanrajoilla ei ole heidän esivanhempiensa vika, mutta uusissa suljettujen ja ahtaiden alueiden oloissa näiden vanhan ajan saamelaisten jälkeläiset jatkavat vapaiden paimentolaisten lähetystehtävää - lisätkää poroelonne lukua ja täyttäkää maa. Nämä meidän aikamme porosaamelaiset uskovat olevansa esivanhempiensa tavoin järkevän laidunkierron pioneereja, mutta todellisuus on toinen: jäkälämaat on ylisyöty, porojen ruokinta tuontirehulla ja tarhaaminen lisääntyvät lisääntymistään.

Siirtyessään arkisesta poronhoidostaan poliittisiksi ajattelijoiksi nämä poronomistajat ovat keskittyneet poronhoidon keskeiseen kulttuurihistorialliseen rooliin saamelaiskulttuurin kivijalan rakentamisessa. Tämän tehtävän ja maailmankuvan ovat omaksuneet myös ne saamelaiset, joiden elämässä ja ajatuksissa saamelaispolitiikan tekeminen on saanut keskeisen sijan, täysin riippumatta siitä omistavatko he itse tai heidän perheensä poroja. Joukkoon kuuluu muun muassa mediatyöntekijöitä, taiteilijoita ja saamelaistutkijoita, jotka tekevät poliittista toteemiporoa ja sen hoitamista perinteisen, luontoa tärvelemättömän saamelaista poronhoidon puitteissa tunnetuksi.

Ilmiönä ja tutkimusaiheina on kyse poron kulttuurisesta ja poliittisesta merkityksestä, siitä mitä poro on merkinnyt saamelaiselle ei aikoina eri paikoissa , ja miten taide, kirjallisuus, kuvataide - poliittinen propaganda ja retoriikka mukaan lukien - ovat eri aikoina esittäneet poroa ja saamelaista eri konteksteissa.

Poro on ollut osa saamelaista perinnettä ja modernisaatiota, mutta samalla se on ollut paljon muuta ja enemmän; taloudellisen roolin lisäksi poroilla ja poronhoidolla on ollut suuri sosiaalinen tehtävänsä. Porosta on tullut merkittävä kansallisen ja kulttuurillisen muistin monumentti, sukupolvia yhdistävä muistin symboli, konkreettinen tekijä vanhan, edistyksen ja taantumuksen välillä. Tässä prosessissa saamelaispropaganda on ollut keskeinen media kun on keskusteltu erilaisista saamelaisista identiteeteistä.

Propaganda ja suuret tuntureilla vaeltavat porotokat täydentävät tänään toisiaan, sillä molempia yhdistää uusi tekniikka moottorikelkkoineen, satelliittipuhelimineen, pienlentokoneineen, televisioineen, internetteineen jne. Näiden puitteissa aitosaamelaiset ideologit pyrkivät muovaamaan mielikuvia, jotka yhdessä muodostavat ikään kuin kokonaisvaltaisen taideteoksen saamelaisista luonnon varassa ja ainutlaatuisessa luontosuhteessa elävänä alkuperäiskansana, vaikka todellisuus on pitkälti aivan toisenlainen.

Propaganda ikään kuin pyrkii moninkertaistamaan saamelaisten innostuksen elämään ainoana Euroopan alkuperäiskansana. Näin saamelainen yleisö saattaa tuntea itsensä saamelaiskulttuurin edistäjäksi ja kulttuurin kantajaksi. Poronhoito toimii siis sekä liikkeelle panevana että tasoittavana voimana. Poro mobilisoi saamelaista nuorisoa epäitsekkääseen taisteluun näkemiään vihollisvoimia kuten metsähallitusta ja statuksettomia saamelaisia vastaan. Samalla poroprojekti toimii kollektiivisena kompensaationa sille turhautumiselle, mikä on ollut vallitseva olotila, kun luvattu ja kauan kaivattu saamelainen itsehallinto on ainoastaan luotu, mutta ei todellisuudessa syntynyt kaikista palopuheista ja korulauseista huolimatta, vaan se on korvattu saamelaiskäräjien kaltaisella keskustelukerholla ja yksipuolisia poropitoisia lausuntoja ulos suoltavalla raskaalla ja kalliilla propagandakoneella.

Sen sijaan perinteisestä saamelaisesta maailmasta, sellaisena kuin se todellisuudessa oli, ei nykyään kukaan nuori saamelainen ole kiinnostunut eikä sen puolesta kukaan esitä puolustavia julkilausumia. Porosta on tullut myyttinen elementti saamelaisalueen modernisaatioprosessissa ja uuden saamelaisihmisen rakentamisessa. Saamelainen kulttuurihistoria osoittaa myös, että poro ei ole vain ajattelun kohde, vaan sen kautta ajatellaan. Se, miten poro valheellisesti kuvataan luonnonvaraisena eläimenä, osoittaa kuinka ihmisen suhde luontoon on muuttunut. Se kertoo myös tarinaa psykologisista ja poliittisista muutoksista ja siitä miten kulttuuria ja identiteettejä luodaan.

Mitä tapahtuu porolle ja maantieteelle, tapahtuu ihmisen psyykelle, mielikuvitukselle ja luovuudelle. Poronhoidon eri vaiheet laidunnuksesta poroerotuksiin nivoutuvat sosiaalisiin prosesseihin, joissa mielet pyritään kanavoimaan ns. oikeisiin asioihin.

Poro, valta ja kirjallisuus on nivottu osaksi saamelaisiin kohdistuvaa kolonialismia. Ikävä kyllä poro on myös valjastettu vahingollisella tavalla nykysaamelaisen propagandan käyttöön. Porolla on ennen ollut ratkaisevan tärkeä asema niin porosaamelaisten kuin monien muidenkin saamelaisten elämässä sen uljuudessa, ihanuudessa ja kurjuudessa - sellaisena kuin kaikki todellisuudessa oli, ihmisen ja poron osassa. Todellisuudessa poro on edelleen tärkeä monelle saamelaiselle, mutta ei kaikille. Ylilaidunnus on vakavasti otettava ja ratkaisuja huutava ongelma. Poliittista toteemiporoa käy kuitenkin suorastaan sääliksi, sen väärinkäyttö uhkaa jo lähennellä eläinsuojelullista epäkohtaa.