Miten pysäytetään inarin -ja metsäsaamelaisten syrjiminen?

Saamelainen itsehallinto perustettiin ja sitä perusteltiin, jotta saamelaisiin kohdistuva sorto ja riisto voitaisiin lopettaa. Lupauksella saamelaisten oikeuksien palauttamisesta takaisin alkuperäisille asukkaille piti alkaa uusi aikakausi, jonka aikana kaikki valtion saamelaisiin kohdistuvat vääryydet ja epäoikeudenmukaisuudet olisi korjattu. Tällä lorulla ei ole enää mitään uutisarvoa. Uudessa yhteiskunnassa saamelaiset olisivat omistaneet ja hallinneet kaiken ja päättäneet kaikkeen maanomistukseen ja sen käyttöön liittyvistä asioista.

Näistä lupauksista on lähtenyt liikkeelle prosessi joka edelleen jatkuu. On istunut komiteoita, työryhmiä ja toimikuntia pohtimassa miten saamelaisten asemaa voitaisiin edelleen parantaa, vaikka tomeksiantoon ei olekaan liitetty vaatimusta tilanne ja olosuhdeselvityksen laatimisesta.

Saamelaiselle propagandakoneistolle voi tietysti nostaa hattua. On lähes uskomatonta, miten saamelaisuuden menestystarinaa pystyttiin ylläpitämään maailmanlaajuisesti vuosikymmeniä, vaikka järjestelmä lahosi koko ajan sisältä käsin. Minkä tahansa kansainvälisen mainostoimiston PR-yrityksen pitäisi olla kateellinen saamelaisten markkinointikyvyistä. Kuten olemme nähneet huonoa tuotetta myytiin melkoisella menestyksellä hyväuskoisille asiakkaille.

Itse asiassa saamelaisten utopiaa voisi verrata H.-C. Andersenin satuun Keisarin uusista vaatteista. Maa oli joutunut huijarien käsiin. Suurelle yleisölle esitettiin vuodesta toiseen huikeata menestystarinaa, mutta kuten olemme nähneet niin alastonta totuutta ei enää pystytty peittämään. Systeemi ei ole romahtanut pohjois- ja kolttasaamelaisten inarinsaamelaisiin kohdistaman syrjinnän vuoksi, vaan sisäiseen kyllästymiseen katsella ja kuunnella ikuisia lupauksia, jotka eivät pohjautuneet realiteetteihin kaikkien saamelaisten yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon kunnioittamiseen.

Inarinsaamelaisiin muiden saamelaisryhmien taholta viime vuosina kohdistunut viha ja vähättely ei ole mitenkään poikkeuksellista. Valtaapitävät ovat muuallakin tuhonneet maittensa vähemmistöjä lujittaakseen valtaansa ja lisätäkseen suosiotaan enemmistön keskuudessa. Tämä lienee yksi keskeinen syy käynnissä olevaan inarin -ja metsäsaamelaisten oikeusasemaa koskevaan vähättelyyn ja panetteluun.

Eri syistä johtuen inarin -ja metsäsaamelaisista on tullut toisten saamelaisryhmien sylkykuppi. Tähän liittyy myös inarinsaamelaisiin kohdistuva huhukampanja heidän alkuperäisyydestään, jatkuvalla jankuttamisella väitetään, että he ovat suomalaisia ja siten muodostavan suuren uhkan enemmistösaamelaisten kulttuurin puhtaudelle.

Inarinsaamelaisiin kohdistuvan vihan ja inhon lietsominen on jatkunut vuosikymmeniä. Heidän ja muiden saamelaisten sukulaisuus ja suhteet yritetään kieltää. Heidän alkuperäisväestöön kuuluvat historialliset oikeudet pyritään mitätöimään ja toimeentuloaan vaikeuttamaan. Saamelaiseliitin piirissä on luotu vastoin tosiasioita vahva näkemys siitä, että inarin -ja metssaamelaiset uhkaisivat saamelaisenemmistön olemassaoloa.

Missä viipyy apu?

Asiaan on pyritty löytämään ratkaisu totuuskomission asettamisesta. Jos sovintoa halutaan, sen rakentaminen näkyy yleensä käytännöllisissä teoissa kuten uudessa lainsäädännössä. Näin luodaan siltoja ja pyritään poistamaan katkeruuden aiheita.

Saamelaiskäräjien vaatimus, että totuus- ja sovintokomitean työ ulotetaan ainoastaan koskemaan lähihistoriaa alkaen noin 1900-luvun alusta on älytön. Tuntuu, että historia toistaa tässäkin kohtaa itseään. 1700- ja 1800-luvuilla sorrettiin Lapin metsä- ja kalastajasaamelaisia. Jos hiukankaan tutustuu alkuperäisiin kirjoitettuihin sen aikaisiin teksteihin, ja varsinkin käräjäkirjoihin, siellä lukee kuinka monesti on apua haettu käräjiltä paikallisten metsä- ja kalastajasaamelaisten toimesta, kun lapinkylien ulkopuoliset ovat luvatta kalastaneet, metsästäneet tai asettuneet lapinkylän alueelle paikallisten saamelaisten maille.

Näiden paikallisten saamelaisten jälkeläiset ovat säilyttäneet saamelaisen kulttuurin ja perinteet niin hyvin, kuin ovat voineet elää aina tähän päivään saakka, vaikka tätä saamelaista kulttuuria on yritetty valtion ja saamelaiskäräjien toimesta jos mitenkin suomalaistaa. Tätä on tapahtunut historiassa ja tätä tapahtuu nykyisinkin. On siis täysin väärin ulottaa totuus- ja sovintokomission työ koskemaan vain osahistoriaa ja rankaista tällaisella mielivaltaisella poliittisella valinnalla jälleen kerran inarin- ja metsäsaamelaisia.