Saamelaiskäräjien vaalit ovat parhaillaan käynnissä. Monet saamelaiset joiden kanssa olen keskustellut, valittavat saamelaiskäräjien suunnasta ja ovat ilmaisseet huolensa siitä, jatketaanko saamen ja suomenkielisen väestön vastakkainasetteluun perustuvaa politiikkaa vai tunnustetaanko vihdoinkin tosiasiat.

Vain harva vaaleissa oleva ehdokas näyttää tunnustavan sen, että me saamen ja suomenkieliset saamelaiset olemme kaikki tasa-arvoisia suomalaisten kanssa ja että meillä on täydet mahdollisuudet nauttia kulttuuriamme suojaavista ihmisoikeuksista. Viimeisen 30 vuoden aikana tätä samaan väestöön kuuluvien saamelaisten ja lappalaisten yhdenvertaisuutta on yritetty murtaa perustein, jotka ovat rasistisia. Joten samaan saamenkansaan kuuluvien -suomen ja saamenkielisten saamelaisten- elämänehtojen rajoittamista on mahdotonta hyväksyä. Tätä taustaa vasten minun on mahdotonta ymmärtää nyös hiljattain Lapin Kansassa esiintyneen Martin Scheininin yksipuolisia käsityksiä, jotka koskevat saamelaiskäräjien ja sen vaalilautakunnan toimintaa.

Mutta jos uskoo, että pakottaminen on paras lääke sosiaalista epätasa-arvoa vastaan niin se on samaa kuin uskoa, että saamelaisten omat autot, moottorikelkat ja mönkijät pystyvät estämään ilmastonmuutoksen. Emme voi jatkaa näin, että ummistamme silmämme näkemästä tosiasiat. Jos aiomme luoda uuden Saamenmaan meidän on löydettävä uusi tapa puhua ja tehdä politiikkaa. Ehkä vapaus ja solidaarisuus, jotka kuvailevat huomista maailmaa ovat niitä oikeita asioita joihin meidän saamelaistenkin kannattaisi panostaa. Ahtaasti ajattelevat eivät näy ymmärtävän sitä, että meidän on edettävä demokraattisin keinoin kohti päämäärä. Meidän täytyy hyväksyä se, että me saamelaisetkin kunnioitamme demokraattisia arvoja. Ääni historiaa ymmärtäville maltillisille voimille on ääni uuden Saamenmaan puolesta.

Joskus olen joutunut epäilemään olemmeko kansa muiden kansojen joukossa, kansa joka osaa saamenkansan kansallislaulun saameksi ulkoa. Me saamelaiset olemme viimeisen 70 vuoden aikana nousseet siitä alennustilasta, johon meitä ympäröivät kansat ovat meidät pitkän historian aikana painaneet. Mutta mikä pitää meidät koossa? Ehkä se, että olemme muuttuneet paljon kolmessakymmenessä vuodessa. Meistä on tullut pääväestön kannustamina omatoimisempia ja rikkaampia. Olemme tottuneet hyvinvointiin mutta samalla olemme alkaneet pelätä enemmän. Toisiammekin pelkäämme, koska nykyinen valtaeliitti ei halua kaikille saamenkansaan kuuluville antaa saamelaisstatusta. Korulauseita ei kannata uskoa ellei niille ole olemassa konkretiaa.

Vuosikaudet olemme tottuneet siihen, että voimme saada kaiken. Ja nyt kun pitäisi tottua siihen, ettemme olekaan rikkaita, olemme alkaneet huolestua asioista, jotka aikaisemmin eivät ole liikuttaneet meitä. Sellaisia asioita on mm. ilmastonmuutos ja hupenevat luonnonvarat. Myös ne saamelaiskäräjien jäsenet, jotka ovat istuneet saamelaiskäräjillä, ovat tottuneet materiaaliseen ylenpalttisuuteen.

Tavoitellessamme poliittista menestystä ja valtaa me saamelaiset olemme olleet kärsimättömiä. Itsehallinto, jota olemme yrittäneet tavoitella on käräjien johdon sekoilun vuoksi karannut yhä kauemmaksi. Äänestäjien toiveet paremmasta tulevaisuudesta kohdistuvat tähän valittavaan 21 käräjien jäsenen joukkoon. Itse toivon lujemmin kuin koskaan, että osoitamme vastuullisuutta ohi lyhytnäköisen blokkipolitiikan ja loan heiton. Me saamelaiset tarvitsemme toisiamme, mutta myös muita ihmisiä. Uskon, että yhdistäviä asioita on enemmän kuin erottavia. Sisimmässäni uskon, että meillä on samat arvot kuin kaukaisilla esi-isillämme, jota kauan sitten asettuivat näille palkisille.

Tällä hetkellä kaikilla mittareilla mitattuna saamelaiset ovat yhdenvertaisia suomalaisten kanssa. Saamelaiskäräjät on vaatinut, että samalla kun saamelaisten yhteiskunnallista asemaa parannetaan tulee poiketa yhdenvertaisuudesta saamelaisten hyväksi muun väestön oikeuksien vähentämisen kustannuksella. Harva vaaleissa äänensä antanut on ymmärtänyt, mitä tällainen merkitsee. Eduskunnan perustuslakivaliokunta on katsonut, ettei saamelaisten yhdenvertaisuutta voida lisätä siten, että muiden etuja ja laillisia oikeuksia tarkoituksellisesti vähennetään. Tätä saamelaiskäräjien poliittinen johto ei ole ymmärtänyt, kun se on pyrkinyt huonosti valmistelluilla esityksillään rajoittamaan perustuslainsuojaa nauttivia oikeuksia muilta kuin saamelaisilta.

Parannettaessa saamelaisten asemaa on jouduttu arvioimaan miten saamelaisten kotiseutualueella asuvien muiden oikeuksien käy. Tähän asti huonosti valmistelluissa lakiesityksissä ei näitä oikeustilaa muuttavia ongelmia ole poliittisista syistä johtuen haluttu avata. Esitykset olisivat arvioitua enemmän vähentäneet muiden oikeuksia ja vastaavasti lisänneet saamelaisten oikeuksia ns. positiivisen syrjinnän kautta. Tämä on ollut suurin syy siihen, miksi saamelaisten itsehallinnon saldo on se mikä on, eli liikutaan miinuksen puolella. Eikä valoa tunnelin päässä näy tämän maakysymyksen osalta.

Saamelaiskäräjien puheenjohtajat ovat toimineet johtajina tilanteissa, jotka ovat liittyneet ILOn sopimuksen ratifiointiin. He ovat tulkinneet tehtäväänsä ottamalla vallan itsellään tiukasti pitäen. Opposition kanssa ei ole neuvoteltu. Kukaan puheenjohtajista ei ole toiminut tasapainottajana. Kukaan puheenjohtajista ei ole välittänyt realiteeteista eikä perehtynyt hallitsemisen salaisuuksiin. Tämä on johtanut siihen, että ei ole osattu erottaa pieniä ja suuria asioita toisistaan. Puheenjohtajat ovat johtaneet saamelaiskäräjiä parhaaksi katsomallaan tavalla. Loppuarvioni on, että puheenjohtajat eivät ole onnistuneet tavoitteissaan, mikä johtuu pitkälti tavoitteiden epäreaalisuudesta.

Saamelaiskäräjien esityksissä on puuttunut arvio siitä miten erilaiset oikeudet sovitetaan yhteen. Kehittyneessä ja monimutkaisesti säännellyssä yhteiskunnassa on poliittisesti ja lainsäädännöllä yhä vaikeampi puuttua vallitseviin oikeuksiin ja velvollisuuksiin. Politiikoille yhteiskunnallisen vääryyden tai ongelman poistaminen on helpointa maksamalla siitä rahalla. Tässä siis suuntaa ajatuksia uusille ja vanhoille käräjien jäsenille sekä äänestäjille.