Olen seurannut saamelaisvaltuuskunnan ja saamelaiskäräjien kokouksia 1970-luvulta lähtien. Inariin huhtikuun 3. päivänä kerääntyneessä saamelaiskäräjien avauskokouksessa vallitsi erityinen odottava kihinä. Paikalle oli tullut väkeä paljon, kutsuttuna paikalle oli tullut myös vastavalittu tasavallan presidentti Sauli Niinistö. Tilaisuuteen saapunut väki oli toiveikkaampaa ja itsevarmempaa kuin mitä aikoihin saamelaiskäräjien järjestämissä tilaisuuksissa on nähty.

Olin tullut Inariin yhtä tarkoitusta varten kuullakseni Klemetti Näkkäläjärveä poliittisena puhujana mutta kuulakseni myös minkälaisia linjauksia uusi presidentti Niinistö esittää. Toiveeni toteutui. Sain kuulla molempia henkilöitä. Halusin kuulla hyvän poliittisen puheen ja mietin, mahtaako toiveeni toteutua. Näkkäläjärven huono puhe osoittautui saamelaispolitiikan syöväksi, se oli ala-arvoisen ajattelun ilmaisemisen pohjanoteeraus.

Poliittinen linjapuhe osoittautui Näkkäläjärvelle kuitenkin liian vaativaksi tehtäväksi. Nyt nähtiin se, ettei Näkkäläjärvellä ole minkäänlaista politiikan tajua, kun hän valtion toiminnassa näki vain pelkkää saamelaisten sortamista tilanteessa, jossa valtion on juuri saamelaisille rakentanut 15 miljoonan arvoisen kulttuurikeskuksen. Ei edes rakentajille herunut yhtään kiitoksen sanaa. Melkoisia etiketti- ja muodollisuusvirheitä!

Tilaisuudessa oli paljon muutakin mielenkiintoista analysoitavaa alkaen muun juhlaväen suhtautumisesta saamelaisten sortamiin lappalaisiin.

Inarissa sijaitsevaan, valtion saamelaisille rakentamaan uuteen kulttuuritaloon oli siis kerääntynyt Suomen saamelaiskäräjät ja sen vieraat. Median tölvintä oli yhdistänyt ja uskollistanut väkeä ja vapauttanut Näkkäläjärven ja muun saamelaisjohdon energiaa ulkoisiin taistoihin.

Tilaisuuden alku oli hienosti rakennettu, alkulämmitys - sitten seurasi hiljentyminen kuulemaan, mitä saamelaiskäräjien poliittisella johdolla oli asiaa. Näkkäläjärven puheen jälkeen juhlaväen valtasi tyrmistys. Se mitä juuri oli kuultu on politiikassa ennennäkemättömän harvinaista. Tavallista on, että johtajan on uskallettava johtaa. Ei ole puheenjohtajaa ilman joukkoja. Näkkäläjärvi linjasi tökeröllä puheellaan saamelaispoliittista keskustelua suuntaan, joka ei herätä luottamusta ja josta ei ole paluuta enää takaisin. Se oli myös sodanjulistus alueen alkuperäisväeastöä -lappalaisia- kohtaan heidän historiallisella alueellaan.

Näkkäläjärvi osoitti puheellaan, ettei alueen alkupräsiille asukkaille -lappalaisille- tulla tarjoamaan poliittista kotia. Jokaisessa kodissa on myös säännöt, puheenjohtajan täytyy pitää siitä huoli. Eri mieltä ei saa olla, mutta kun päätös on tehty, niin pulinat pois, oli hänen yksitotinen sanomansa demokraattiselle juhlakansalle.

Muut saivat Näkkäläjärveltä kyytiä, tosin lappalaiset eivät olleet edes haukkujen arvoisia. Näkkäläjärvi vyörytti eri tahoille yksilöimättömiä syytöksiään saamelaisiin kohdistuvasta sorrosta. Näkkäläjärven mukaan tietyt tahot tekevät kaikkensa tuhotakseen saamelaiset sulauttamalla heidät suomalaiseen yhteiskuntaan. Sen mukaan saamelaiset eivät ole asiassa toimineet kuin pakosta.

Puheen alkupuolessa tuomio oli jo selvä. En ole koskaan aikaisemmin kuullut yhtä huonoa poliittista puhetta. Näkkäläjärvi vahvisti puheellaan itse, ettei hänessä itsessään ole saamelaisen politiikan tulevaisuutta. Näkkäläjärven puhe osoitti, ettei hänellä ole myöskään minkäänlaista draaman tajua. Hän ei edes halunnut lausua valtiolle tai muillekaan mistään kiitoksen sanoja, vaikka valtio on juuri toteuttanut mittavan kulttuuritalo rakennusprojektin. Lieneekö hänen tarkoituksensa ollut siinä antaa tuta myös tasavallan presidentin?

Näkkäläjärven puhe oli siis kaukana hyvältä puheelta vaadittavasta ilmaisusta. Se pikemminkin hämärsi kuin selvitti asioita. Puhetta ei voi pitää myöskään mitenkään luontevana: ei kirjoitettuna eikä luettuna (se luettavissa Saamelaiskärjien kotisivuilla). Tärkeitä ajankohtaisia asioita hän käsitteli kovin epämääräisesti, mikä vaikutti lähinnä hutiloimiselta. Mitättömiä asioita taas liian syyttävän juhlavasti, mikä tuntui irvokkaalta. Puheesta puuttui henkevyys ja ja visiot. Siitä puuttui kytkentä saamelaisten ja lappalaisten arkeen ja arkitodellisuuteen. Puhe osoittaa myös miten Näkkäläjärven puheen poliittinen kielenkäyttö ja vastuu ovat hämärtyneet. Puhe osoittaa, miten hän pyrkii vetäytymään omien toimiensa seurauksista muiden selkien taakse ja perustelee ratkaisujaan muulla kuin politiikalla.

Esimerkiksi tässä lappalaisia koskevassa asiassa saamelaispoliitikot eivät ole halunneet puhua tästä tärkeästä asiasta. Saamelaispoliitikot ovat vältelleet poliittista vastuuta, vaikka syy on yksinomaan heidän omassa rasistisessa politiikassaan.

Poliittiset toimittajat eivät ole olleet aiemmin saamelaiskäräjien kokouksessa näin monilukuisina ja työteliäinä paikalla. Virneet olivat kadonneet. Sormet takoivat näppäimiä ja lehtiöihin ilmestyi tekstiä.