Hallbergin työryhmälle jatkoaikaa elokuun loppuun asti

Tervehdin tyytyväisenä oikeusministeriön päätöstä jatkaa ns. Hallbergin työryhmän työtä tämän vuoden elokuun loppuun asti. Tuntuu kuitenkin siltä, että tämäkään aika ei tule riittämään. Suurin ongelma on siinä, että työryhmän jäsenistä ei itse asiassa kukaan ole asiantuntija aiheesta, joka liittyy siihen miten ILOn sopimuksen piiriin kuuluva alkuperäisväestö ja siihen kuuluvat yksilöt määritelllään. Asiaa sotkee ja hämmentää se, että kaikki kuitenkin haluavat olla asiantuntijoita.

Pohjoismaista Norja on ainoana maana ratifioinut ILO-sopimuksen numero 169. Tämä tapahtui 1990-luvun alussa, mutta maakysymystä koskevien artiklojen osalta vasta vuonna 2005.

Suomessa ratifiointi ei ole edennyt, vaikka ILO-sopimuksen ratifiointiin liittyviä kysymyksiä on selvitelleet mm. Wirilander, Vihervuori, maaherra Hannele Pokan johtama saamelaistoimikunta ja oikeusministeri Henrikssonin työryhmä.

Ratifioinnin suurimmaksi esteeksi on noussut nykyinen saamelaismääritelmä, joka jättää suurimman osan alkuperäisväestöstä statuksettomiksi vastoin selvää tutkimustietoa ja todennettua historiaa. Kysymys on siitä väestöstä, jonka esivanhemmat valtion ja kirkon toimesta pakotettiin vaihtamaan puhumansa saamen ja lapin kielet suomeksi.

Tähän väestöön kuuluvista varsin moni kykenee osoittamaan asiakirjojen perusteella polveutuvansa aina 1500-luvulta lähtien Suomen alueella sijainneiden lapinkylien asukkaista. Heistä voidaan saada selvitystä sitäkin varhemmasta alue- ja asutushistoriasta eri oikeuksineen, vaikka yhtenäisiä asiakirjoja ei ole saatavilla. Tästä tarjoaa erinomaisen esimerkin jo saatujen tutkimustietojen pohjalta Ruotsin Norrbottenissa vireillä oleva laaja arkeologinen ja historiatutkimusprojekti. Tästä statuksettomien saamelaisesta väestöstä suuri osa kykenee yhtäjaksoisen polveutumisen perusteella identifioitumaan alkuperäisväestöön ILO-sopimuksen kriteerien mukaan.

Jotta Suomen hallitus saisi asian tilasta oikeaa tietoa, olisi tässä tilanteessa vakavasti harkittava lainvalmistelijoista riippumattoman tutkijatason asiantuntijaryhmän asettamista arvioimaan vallitsevat tutkimustiedot ja tosiseikat, joista ei voi edes poliittisesti sopia, ja selvittämään erilaisia vaihtoehtoja ILO-sopimuksen ratifioimiseksi ennen kuin asian valmistelua jatketaan pelkästään politiikoista kootun Hallbergin työryhmän toimesta. Asiantuntijaryhmä voisi myös arvioida mahdolliset vaikutukset seuraavien avoimiin kysymyksiin:

1) milloin saamelaisten kotiseutualue on asutettu,

2) ketkä ovat tosiasiallisesti asuttaneet aluetta ja sillä olevaa nykyistä valtionmaata,

3) asuuko alueen alkuperäisasukkaiden jälkeläisistä enää ketään alueella,

4) ketkä ovat omistaneet ja milloin maa- ja vesialueita saamelaisten kotiseutualueella sijaitsevalla nykyisellä valtion maalla,

5) onko Norjan puolelta 1850-luvun jälkeen tulleiden saamelaisten jälkeläisille annettava samat erityisoikeudet valtion maahan ja veteen kuin Suomeen aikaisemmin asettuneille saamelaisille,

6) onko vahojen verolappalaisten suvuille ja Neuvostoliiton puolelta tulleille ja Suomeen asutetuille Petsamon kolttasaamelaisille annettava samat oikeudet kuin Norjasta 1800 luvulla ja sen jälkeen tulleille suvuille

7) millä tavoin tai mistä varoista korvataan muille kuin etuoikeutettuun saamelaisryhmään kuuluvalle paikalliselle väestölle aiheutuvat menetykset ja haitat (esim. porolaidunten menettäminen, poronhoidon, kalastuksen, metsästyksen ja marjastuksen tai muun ammatin tai elinkeinon harjoittamisen estyminen),

8) miten turvataan muille kuin saamelaisille luonnon ja ympäristön käyttömahdollisuudet,

9) miten turvataan muille kuin saamelaisille elinkeinon harjoittamisen ja asumisen mahdollisuudet ja niiden kehittäminen,

10) miten turvataan a) valtion ja b) kunnallishallinnon mahdollisuudet hoitaa lakisääteiset tehtävänsä saamelaisalueella ja yleensäkin lakisääteisen hallinnon toimivuus alueella, (hallintoviranomaisten tulee voida hoitaa tehtävänsä saamelaisista huolimatta),

11) miten naapurusten ja toisaalta eri elinkeinonharjoittajien väliset eturistiriidat ratkotaan, jos etuoikeutettuja ovat ainoastaan saamelaiskäräjien vaaliluetteloon merkityt henkilöt,

12) millä tavoin Suomi kykenee turvaamaan Suomea velvoittavien kansainvälisten sopimusten mukaisten velvoitteiden noudattamisen alueella (esim. kansalaisten tasa-arvoinen kohtelu, luontodirektiivin mukaisen biodiversiteetin säilyttämisen alueella, joka on jo nyt kärsii porojen ylilaiduntamisesta),

13) valtion maksettavaksi tulevat korvaukset ja muut velvollisuudet ILO-sopimuksen ratifioinnin jälkeen,

14) vaikutukset kuntien taloudelle ja kuntien kehittämiselle,

15) vaikutukset yksityiseen elinkeinotoimintaa ja sen kehittämiseen analysoitava (ovatko ehdotettujen toimenpiteiden aiheuttamat haitat ja kustannukset suuremmat kuin hyödyt), sekä

16) voidaanko ILO-sopimukseen liittyä kenenkään oikeuksia loukkaamatta.

17) maaoikeuksien sisällön erittely

18) Norjan kokemusten erittely.

Tällainen asiantuntijatyöryhmä loisi tarvittavaa luottamusta. Sellainen rauhoittaisi tulehtunutta tilannetta Ylä-Lapissa ja estäisi diskriminaatiota jatkumasta ja syvenemästä. Muualla maailmassa mm. Norjassa alkuperäiskansan määritelmä on paljon väljempi eikä vastaavia ongelmia ole ollut lainkaan. Jokaisen itsenäisen valtion, joka ratifioi ILO-sopimuksen 169, on kuitenkin tehtävä se omien olosuhteidensa mukaisesti, milloin sille ylipäätänsä on tarvetta ja kestävät perustelut. Moni Hallbergin työryhmän jäsenistä tuskin tietää sen, että ILO-sopimus on kansainvälinen, mutta soveltavat ratkaisut kansallisia. Sopimuksen ratifiointi ei myöskää edellytä sitä että sopimuksen piiriin kuuluvia oikeuksia lisätään siiten, että toisten oikeuksia vähennetään vastaavasti.