Niila Kitit viranomaisten kynsissä

Seuraava kertomuksen kuulin edesmenneeltä Iisakki Paadarilta vuonna 1991 kerätessäni aineistoa Sapmelas-lehdelle. Iisakin monista saamenkielisistä kirjoituksista on tehty kooste "Issa muitala" eli suomeksi "Iisakki muistelee". Kuten seuraava muistelu osoittaa Iisakin kertomuksissa vallitsee poikkeuksellinen havainnoinnin, ajattelemisen ja tuntemisen vapaus. Omaehtoiset mielen tekemät havainnot ja assosiaatiot, ajatuksen hypyt merkitsevät tekstin liikkuvuutta ja yllätyksellisyyttä usein huumorin suuren tunteen taittuessa arkipäivän realismiin.

Iisakki Paadar oli tarkkasilmäinen saamelaisen yhteisön tuntija ja elämäntavan kuvaaja, joka osasi avata kertomuksellaan Niila Kiteistä yhden merkittävän näkökulman saamelaisen ja suomalaisen kulttuurin erilaisuuteen. Niilojen arvot ja elämänkatsomus kuvataan kertomuksessa havainnollisesti ja ymmärtäen. Niilat ikään kuin kantavat olemuksessaan aikaa jolloin tämä kohtaaminen järjestysvallan kanssa tapahtui. Kertomuksessa se näkyy heidän mutkattomuudessaan.

Ne henkilöt, josta tässä kirjoituksessa kerrotaan poikkeavat monin tavoin alueella asuvista inarinsaamelaisista. He olivat kotoisin Länsi-Inarin erämaista ja heidän opillinen tasonsa ja suomenkielen taitonsa oli suomalaisittain katsottuna varsin alhainen. Yhteistä heille kaikille oli kuitenkin rohkeus: he olivat osoittautuneet elämän kovassa koulussa rohkeiksi ihmisiksi, joiden suonissa virtasi myös vahva saamelainen sukuyhteisötunne. Rohkeudesta on kirjoitettu paljon kautta aikojen, enkä minä yritä kantaa omasta puolestani isoakaan kortta tähän Iisakin kertomaan tarinaan. Aion vain kertoa todenmukaisesti näiden rohkeiden ihmisten tapaamisesta Inarissa - ihmisitä, jotka sattumalta olivat kaikki Niila Kitti nimisiä.

Tapaus, josta seuraavassa kerron sattui Inarin kirkolla 1950-luvun alussa. Inarissa pidettiin siihen aikaan perinteiset saamelaisten kesämarkkinat. Näille markkinoille kokoontui inarin- ja tunturisaamelaisia kautta koko laajan pitäjän. Näiden markkinoiden yhteydessä pidettiin myöskin ikivanhan perinteen mukaisesti saamelaiskirkko, jossa juhlajumalanpalveluksessa papppi piti tavallisesti saarnan saamenkielellä.

Saamelaisten kesämarkkinoiden yhteydessä tapasivat sattumalta siis toisensa neljä Niila Kitti nimistä saamelaista. Kaksi Niiloista polveutui Kitti Antin pojan pojista Pikku Hannusta ja Pyhäjärven Uulasta, kaksi muuta Niilaa polveutui Kitti Antin pojan pojasta Niilasta ja Kitti Antin pojan pojasta Klemetistä.

Tapaaminen oli siis harvinainen sattuma. Yksi Niiloista oli tapaamisesta niin innostunut, että hän tiedusteli toisilta heti alkajaiseksi "miten olisi veljet josko met tätä historiallista tapahtummaa hiukan juhlittaisiin pienilla grammeilla? Mie käyn kattomassa, josko saisin ostettua jostakin pullon kirkasta". Toiset kolme Niilla nyökyttelivät tyytyväisinä päätään niin, että neljän tuulen sakarat vain heilahtelivat tuulessa.

Niinpä yksi Niiloista lähti asialle. Eikä kulunut aikaakaan kun Niila palasi mukanaan iso pullo norjalaista pirtua mukanaan lapintakin povessa. Päivä oli poikkeuksellisen helteinen ja Niilat siirtyivät keskeltä kylää syrjäisemmälle paikalle Ranta-Antin törmän alle jossa oli hiukan varjoisaa.

Siinä pullon kiertäessä mieheltä miehelle jutustelukin käynnistyi ja kuulumisten vaihto lähti mukavasti liikkeelle. Mitä enemmän pullon pinta laski sitä kovaäänisemmäksi keskustelu muuttui. Monet kyläraitilla kulkevasta markkinaväestä kuulivat miesten kovaäänisen keskustelun ja yksi ja toinen kävi jopa kurkistelemassa törmän laidalla minkälaisista kinkeireistä järven rannalla oli kyse. Kuului välillä kiivasta kiroiluakin. Ovathan Kitit tunnetusti kiivasta väkeä. Tässäkin tapaamisessa kävi ilmi, että kaikilla Niiloilla oli poroasioissa intressiristiriitoja, joita nyt selviteltiin.

Päivä oli jo pitkälti vierähtänyt iltapäivän puolelle kun miesten takana olevan törmän päälle ilmestyi pari liikkuvan poliisin konstaapelia ihmettelemään törmän alla olevan miesporukan kiivassanaista väittelyä kielellä, jota kumpikaan virkavallan edustajista ei ymmärtänyt. Konstaapelit laskeutuivat äänekkäästi keskustelevien Niilojen luokse. "Mitäs te täällä miehet julkisella paikalla oikein meinaatte, ryypiskelläkö vai mitä, sellainen ei oikein käy." Poliisi osoitti lähimpänä maassa istuvaa Niilaa, "mikäs on teidän niimi": "Niila Kitti", mumisi mies heikolla suomenkielellä, "entäs teidän vieressä, mikä on nimi, jatkoi poliisi": "Niila Kitti" vastasi tämäkin yhtä heikolla suomen kielellä. Poliisi jatkoi kyselyä osoittaen kolmatta Niilaa "no kertokaa minulle mikä teidän nimenne on": "Niila Kitti! vastasi tämäkin totuudenmukaisesti.

"Met kaikki tässä porukassa olemme toisillemme pikkuserkkuja. Polveudumme kaikki Antti Hannunpoika Kitistä. Sitä paitsi meillä on vahva sukutunne." Tähän poliisi reagoi tyytymättömänä: "Siitä ei ole nyt apua. Tämä alkaa jo tuntua pelleilyltä" poliisi murahteli tyytymättömänä, "se on virkavallan harhauttamista. Mutta eiköhän pojat teidän muisti ala palata kun me viedään teidät Ivaloon putkaan hiukan selviämään. Poliisi kuitenkin vielä varmuuden vuoksi kysyi neljänneltäkin Niilalta samaa kavaa noudattaen hänen nimeään; "sanokaahan minulle, että olettekko tekin Niila Kitti?" "Joo killa mie olen Niila, pikku Hannun Niilana nämä väärtit minut täällä Inarissa ja muualla tuntevat".

Samalla poliisi keskeytti; "nyt tämä pelleily saa riittää, meillä on tuolla ylhäällä musta maija, mars nyt mukaan, jos ette tule vapaaehtoisesti, meillä on kyllä keinot, että valtion järjestämään kyytiin pääsette mukaan. Tämä virkavallan vastustaminen ja pelleily johtaa siihen, että teille järjestyy nyt ilmainen kuljetus Ivaloon ja ilmainen majoitus siellä putka nimisessä paikassa, josta ette ehkä ole ennen kuulleet. Ilmaisen kuljetuksen aikana toivomme, että muistikin palaa." Niin Niilat sullottiin mustaan maijaan ja matka Ivaloon kuoppaista ja mutkittelevaa soratietä myöten alkoi.

Kun miehet oli tuotu Ivaloon heidät vietiin välittömästi putkaan. Kun Niilat olivat siellä muutaman tunnin ihmetelleet kohtaloaan, tuli toinen konstaapeli tervehtimään heitä: "Joko muisti on alkanut palata, joko tiedätte keitä te oikein olette, meitä ei kiinnosta mikään muu. Meille ei kannata kertoa satuja. Teitä tullaan syyttämään häiriköinnistä julkisella paikalla. Sitä varten tarvitsemme teidän henkilötietonne."

Miehet vilkaisivat pelokkaina toisiaan, keskustelivat villkaasti saamenkielellä keskenään. Poliisi karjaisi: "puhukaa sellaista kieltä, että minäkin ymmärrän, jotta saan laadittua kuulustelupöytäkirjan, johon tarvitsen myös teidän kaikkien allekirjoituksen." Silloin yksi Niiloista vastasi poliisille: "se on killa silla lailla, että haluamme paikalle Honka Kallen, joka on Inarin nimismies ja joka on meidän väärtti. Hän tuntee meidät kaikki".

Tämän kuultuaan poliisi hämmentyi ja epäröi huikasi kaverilleen "käy katsomassa onko Kalle kotona?" Sen jälkee toinen konstaapeli lähti tapaamaan nimismiestä. Nimismies oli parhaillaan kitkemässä ulkona pihallaan perunapelolla rikkaruohoja, kun mustamaija kääntyi hänen pihalleen. "Päivää nimismies Honka. Meillä on ongelma - tapasimme tänään partioreissullamme Inarin kirkolla julkisella paikalla neljä lappalaista poromiestä häiriköimässä paikallisia markkinoita. Jokainen poromies väittää olevansa Niila Kitti. Toimme miehet tänne Ivaloon selviämään josko miesten muisti palautuisi ja yksi miehistä pyysi, että te nimismies tulisitte tunnistamaan heidät. Sitä paitsi miehet väittävät olevansa teidän tuttujanne he käyttivät teistä meille merkillistä termiä kuin väärtti."

Kuultuaan mistä on kysymys nimismies hyppäsi poliisiautoon ja hetken päästä oltiin jo poliisitalossa. Ja kun putkan ovi aukesi Niilat kilpaa hymyilivat: "arvasimmehan met, että sie Kalle tulet meijät pelastamhan näijen tosikko poliimiesten kynsistä, jotka luulevat, että met pelleilemme. Meillä on ollu tänhän erittäin suuri juhlapäivä sillä lailla kuin tänhän Inarissa tapasimme toisemme. Se oli meille suuren juhlan paikka, sellaista ei kuule Kalle tapahu monesti meijän saamelaisten ihmisten elämässä."

Kun Niila oli lopettanut, totesi nimismies ykskantaan; "joo kyllä se sillä lailla on pojat, että nämä neljä kaveria tässä ovat kaikki Niila Kitti nimisiä, kolme näistä on rehellisiä poromiehiä ja tämä neljäs Niila tässä pitää huolta siitä, että pahimmat kuopat Inarin ja Ivalon välisellä maantiellä tasoitetaan ja korjataan. Eivät nämä miehet ole tähän mennessä aiheuttaneet virkavallalle ongelmia. Petoasioissakin meillä on ollut heidän kanssaan hyvä yhteistyö. Viekää heidät takaisin Inariin."

Silloin Hannun Niila sanoi: "ei kai poliiseilla olisi mitään vastaan, jos menomatkalla poikettaisiin Ivalon osuuskaupan rautaosastolta ottamaan mukaan minun uusi 'kotililiesi' -merkkinen hellani, haluaisin ottaa sen mukaan. Tilasin sen jo monta kuukautta sitten. Sitä varten olisin muutenkin tullut huomenna tänne Ivaloon." Siihen nimismies: "jos autoon miesten lisäksi hella mahtuu, ottakaa se mukaan, onhan tässä nyt riittävästi apuvoimia sen kantamiseksi." Niin poliisiauto lähti takaisin Inarin koukaten noutamassa Hannun Niilan tilaama hellan.