Illeppi Fofanoff ja Mauno Koivisto Karjalan kannaksella 1944

Tapasin Illeppi Fofanoffin kesällä 1982 heinäteon aikaan Suprussa, jossa keräsin tietoja kolttasaamelaisten asuttamisesta Inariin toisen maailmansodan jälkeen. Samalla matkalla keräsin myös aineistoa saamelaisten kokemuksia toisessa maailmansodassa. Illeppi kertoi minulle miten sota oli ollut monen kolttasaamelaisen kohdalla täynnä koettelemuksia.

Illeppi kertoi kolttien taistelleen Petsamosta Karjalankannakselle asti. Hän itse kertoi minulle taistelleensa lähes vuoden ajan JR 35, jossa taisteli myös vuonna 1982 presidentiksi valittu Mauno Koivisto. Itse asiassa Illeppi kuului samaan ryhmään kuin Mauno Koivisto. Illepin mukaan Mauno oli rohkea. Venäläisten 9. päivänä kesäkuuta 1944 käynnistämässä suurhyökkäyksessä tarvittiin jokaisen suomalaisen sotilaan panos Suomen puolustamisessa. Illepppi luonnehti minulle, että sotilaana Mauno Koivisto oli rohkea ja kylmähermoinen, toiminnan haluinen mies, jolla oli vahva halu puolustaa Suomea ja joka toimi hyvänä esimerkkinä muillekin. Illepin mukaan Maunossa näkyivät kaikki rintamasotilaan arvostetut ominaisuudet: epämuodollisuus ja toverillisuus, mutkattomuus ja pelkäämättömyys.

Illepin ja manun tiet kuitenkin erosivat sen jälkeen loppuvuodesta muodostettiin varsinainen jääkärikomppania, osasto Törni, vahvistetun komppanian suuruinen noin 150 miehen joukko, jolla oli mukanaan pioneereja ja viestimiehiä. Osasto Törnin oli määrä torjua vihollisen yritykset hyökätä omiin asemiin, lyömään takaisin paikalliset läpimurrot ja toimimaan partisaanien torjunnan kärkenä. Törnin osastossa palvelleet miehet olivat monessa suhteessa arvokkaita miehiä ja heidän henkilökohtainen panostuksensa oli paljon keskitasoa suurempi. Poikkeuksellisen lahjakkuutensa he osoittivat vihollisen selustaan tapahtuneissa tiedusteluretkissä.

Päämaja oli loppuvuodesta 1943 pannut merkille vihollisen vilkastuneen partiotoiminnan. Kaukopartiot toivat mukanaan tietoja vihollisen selustassa rakenteilla olevista teistä ja muustakin toiminnasta, mikä kertoi suomalaiselle sodanjohdolle, että jotakin merkittävää oli tekeillä. Kaikesta päätellen venäläiset olivat valmistautumassa johonkin suurempaan operaatioon. Sitä pyrittiin nyt eri keinoin selvittämään. Rintamalinjojen taakse tapahtuva tiedustelutoiminta oli yksi tällainen.

Annetaanpa Mauno Koviston kertoa tästä omin sanoin: "(10.6.1943): ...Juhannuksen alla syntyi vaikea tilanne entisen JR 35:n yhdeksännen komppanian eli minun komppaniani kohdalla, ja meidät lähetettiin vastahyökkäykseen. Meitä kuljettiin kuorma-autoilla, kunnes tulimme kohtaan, josta lähtien tie oli miinoitettu. Kun taistelun melu ensimmisen kerran kuului, oli se varsin kolkko kokemus. Osoittautui, että olimme tekemässä vastahyökkäystä juuri sen tukikohdan suuntaan josta olimme keväällä lähteneet. Kun olimme ehtineet sille tasolle, jossa aikaisemin oli ollut komppanian huolto, saimme tulta vastaan. Meidän hyökkäyksemme kaartui rinnettä alas mennessä loivasti vasemmalle. Tuhosimme eteen tulleet venäläiset ja asetuimme sitten tien kahden puolen asemiin. Tällöin tapasin myös entiseen joukkueeseen kuuluneen kolttalappalaisen Filippi Fofanoffin, joka kertoi samassa joukkueessa palvelleen serkkunsa Grigori Fofanoffin kaatuneen juuri käydyssä taistelussa. Tilanne rauhoittui seuraavaan yöhön asti, jolloin lähdimme vetäytymään aikaisemmin rakennettua pääpuolustuslinjaa kohti..."

Venäläisten suurhyökkäyksen käynnistyessa kesäkuussa 1944 oli kaikki Itä-Karjalassa eli Syvärillä ja Maaselässä olevat voimat nopeasti vedettävä kohti Suomea ja kaikki niistä irrotettavat voimat heti siirrettävä Karjalan kannaksen suurtaisteluihin. Oli haalittava kokoon kaikki liikenevät voimat estämään vihollisen aikeet. Törninkin komppania heitettiin kuorma-autoissa vastaiskuun. Tykistön tukemien neuvostojalkaväen edessä suomalaiset alkoivat kääntyä jo suoraan pakoonkin, jotkut paniikin vallassa heittivät aseensa ja lähtivät pakenemaan Suomea kohden. Illepin mukaan Mauno Koivisto oli tässä tiukassa tilanteessa todennut, että "Suomea emme jätä venäläisten käsiin". Illepin mukaan tappiot olivat raskaat. Joukosta erilleen joutuneita harhailijoita saapui pikkuhiljaa takaisin komppaniaan, muutamien jäädessä taistelutantereelle.

Presidentiksi valittuaan Mauno Koivisto poikkesi kesällä 1983 matkalla Utsjoella pidettävään pohjoismaiseen saamelaiskonferenssiin myös Sevettijärvellä, jossa koululle oli järjestetty tilaisuus, jonka yhteydessä presidentti tapasi samassa JR 35 osastossa taistelleen sotakaverinsa Illeppi Fofanoffin. Siinä muisteltiin yhteisiä sotakokemuksia Karjalan kannakselta aikaa ja vaihdettiin kuulumisia. Tapaus on historiallinen monessakin mielessä.


Mauno Koivisto Utsjoella 1983 Saamelaiskonferenssin avajaisissa

Täydentävää tausta-aineistoa Illepin haastatteluun liittyeen:
-Juha Pohjonen & Oula Silvennoinen 2013: Tuntematon Lauri Törni
-Lars Grönnqvist & Anssi Vuorenmaa 1993: Törnin jääkärit