Huomasin inarilaisesta, että pitkäaikainen saamenkielen ja kulttuurin vaikuttaja Helvi Poutasuo (os. Nuorgam) on siirtynyt ajasta ikuisuuteen.

Mieleeni nousi heti tutustuminen Helviin syksyllä 1958 Ivalossa, jossa hän kävi keskikoulua ja minä puolestani kansalaiskoulua. Eräänä päivänä kuulin Helvin juttelevan erään oppilaan kanssa saameksi. Panin merkille, että hänen saamenkielessään oli jotakin sellaista mitä siihen mennessä en ollut tiedostanut; se muistutti Tenojokeen tai sen sivujokiin laskevan tunturipuron kaunista solinaa. Niin elävältä, soinnikkaalta ja kiehtovalta se tuntui korvissani. Hänen kielessään oli sellaisia sellaisia ilmauksia ja vivahteita jotka saivat minun kaltaisen, ummikkosaamenkielisenä koulun aloittaneen saamenkielen käyttäjän herkistymään. Se, että Ivalon kaltaisessa suomalaiskylässä törmäsin Helvin kaltaiseen saamenkielen taitajaan oli jo tuohon aikaan tapaus sinänsä, joka jäi mieleen. Kyselin Helviltä kuulumisia ja kokemuksia suomalaisesta koulumaailmasta täällä Ivalossa, kaukana Utsjoelta. Mikä hänen mielestään oli parasta, mitä hän kaipasi? Helvin mieltä oli jäänyt painamaan, että hän liian harvoin pääsi käymään kotonaan Utsjoella.

Helvin kommentti on kuvaava esimerkki siitä, miten kulttuuri kulkee meidän saamelaisten mukanamme olimmepa missä tahansa. Helvin kommentti myös osoitti minun kaltaiselle metsäperän saamelaiselle konkreettisesti, että oman kulttuurin merkitys korostuu silloin, kun me saamelaiset siirrymme ympäristöön, jossa suomalaiskulttuuri kulttuuri oli vahvemmin esillä.

Seuraavan kerran tapasin Helvin Helsingissä 1970-luvun alussa Lapin Sivistysseuran eräässä tilaisuudessa. Tätä ennen oli ehtinyt tapahtua paljon; Helvi oli kirjoittanut ylioppilaaksi Mäntsälän lukiossa, hänet oli valittu Uuden Suomen ylioppilastytöksi vuonna 1962. Tämä merkitsi, että hänet ja hänen saamelaisuutensa oli valtakunnallisesti huomattu. Elämänuran valinnassa saamenkieli ja saamelaisten asema nousi ratkaisijaksi. Helville ei riittänyt, että osasi saamenkielen opit. Hän halusi myös parantaa saamenkielen ja kulttuurin asemaa. Helvi oli siihen niitä harvoja saamelaisnaisia, joka lähti yliopistoon saamea ja suomea opiskelemaani; se oli sinänsä historiallinen tapahtuma. Tapaamisen yhteydessä kävi ilmi, että Helvi opiskeli yliopistossa suomalaisugrilaisia kieliä saamenkieli mukaan luettuna. Näin hänestä oli kehittymässä saamenkielen ja kulttuurin tutkija, koulu- ja saamelaisuusihminen, siis saamelainen kulttuurivaikuttaja, joita me saamelaiset kipeästi tarvitsimme.

Kun myöhemmin tutustuin Helviin paremmin huomasin, että Helvi tunsi tavallisen saamenkansan mielen ja kielen. Hän oli mukana saamenkielisen Sapmelas-lehden toimituksessa yhdessä Pekka Sammallahden, Samuli Aikion ja Sulo Aikion kanssa. Helvin kiinnostus saamenkieleen ja kulttuuriin tuli kasvuympäristöstään Utsjoelta, jossa koneita ei siihen aikaan ollut: käsin tehtiin lähes kaikki. Kesät olivat työntäyteiset. Helvi osallistui myös vuosikymmenten ajan saamelaisten valitsemana luottamushenkilönä saamelaispolitiikkaan. Olimme samaan aikaan Helvin kanssa saamelaisvaltuuskunnassa 20 vuotta. Poliitikkona hän osasi kuunnella, kysyä oikeita kysymyksiä ja johdatella keskustelua luontevasti niin, että esille tulivat myös monet ajankohtaiset asiat, joihin haluttiin muutoksia ja korjauksia.

Saamelaispolitiikassa Helvi osasi kunnioittaa saamelaisyhteisöjen erilaisia näkemyksiä ja maailmankuvia. Helvi ei kuitenkaan luopunut objektiivisuudesta ja keskittynyt pelkästään ns. oikeaoppisiin saamelaisiin näkökulmiin ja tulkintoihin. Huomasin Helvin toiminnan punaisen langan olevan siinä, että ajaessaan erilaisia esityksiä saamelaisten asioiden parantamiseksi, esitysten tuli perustua tosiasioihin. Helvi Poutasuo oli hankkinut käytännöllisen poliittisen taidon ja osaamisen toimimalla lukuisissa komiteoissa ja työryhmissä puheenjohtajana ja asiantuntijana. Helvi vaikutti omalla toiminnallaan Saamelaisvaltuuskunnassa, Saamelaiskäräjissä ja Pohjoismaisessa saamelaisneuvostossa siihen, että saamelaisten asiaa saatiin lainsäädännössä monella tapaa parannettua. Siitä nykyisten saamelaispoliitikkojen on helppo jatkaa.